Pääkoppa

Tässä tekstissä avaan, mitä tapahtui vuosi sitten kropassani ja mielessäni kisojen jälkeen, sekä mitä mielessä nyt liikkuu.

Viime kisojen jälkeen pidin salilta taukoa vain viikon ja söin miten sattuu ja herkuttelin kaksi viikkoa jonka jälkeen palasin taas ruokavaliolle. Mutta kroppa alkoi näyttää jo syöttöporsaalta. Hirveä nesteinen olemus katsoi peilistä. Ja painotan tässä, että omaan silmääni näytin kamalalta ja varmaan niittenkin jotka olivat minut dieetillä ja kisakunnossa nähneet. Ihan normaalipainoinen olin, vaikka painoni huiteli lukemissa jossa se oli ollut ainoastaan raskaana ollessani. En uskaltanut ajatellakaan että voisin syödä enää ikinä normaalisti. Kuukautisia ei näkynyt eikä kuulunut, kun kesällä dieetillä loppuivat. Sitten kun alkoivat taas loka-marraskuussa niin sitähän tuli melkein kuukauden verran kun härän kurkusta. Se oli kamalaa aikaa ja ajattelin etten kisaa enää ikinä!!
Monet kerrat itkua väänsin kun katsoin peilistä itseäni ja pukeuduin säkkeihin. Kilpirauhas arvot olen käynyt tutkituttamassa monet kerrat, niissä ei onneksi mitään ole ollut. Kaikki tämä johtui varmastikin siitä, että olisi pitänyt hyvin maltillisesti palata normaali arkeen, syömisiiin ym rutiineihin. Mulla varsinkin kun on ihan älyttömän herkkä kroppa ja reagoin kaikkeen mahdolliseen hyvin herkästi. Henrin kanssa juttelu auttoi paljon ja ilman häntä olisin ollut ehkä Kangasvuoressa. Avatakseni vähän tähän teille, kun aloin esimmäiselle dieetille, oli painoni 64kg (kisapaino 54kg) ja "isoimmillani" kun olin tuolloin vuoden vaihteessa, oli paino 69kg. Huh. Ja tämän kaiken teki vielä raskaammaksi se, että olen aina voinut syödä mitä huvittaa ja ruokahalut ovat kovan liikuntataustan vuoksikin ollut hyvin suuret. En tiedä mitä kesällä tapahtui, mutta paino putosi itsekseen taas sinne 64kg:aan. Nyt olen ollut dieetillä kaksi viikkoa ja tänä aamuna oli paino 62kg.
Tiedän kyllä että joillain on kisojen jälkeen paino noussut 20-30kg, mutta olenkin niin herkkä mielinen että mulle tuo 5-7kg painonnousukin oli tuskaa.

Tuo oli henkisesti hyvin rankkaa aikaa minulle ja varsinkin kun piti pt-työssäni tsempata ja auttaa muita paino-ongelmissa.
Miksi sitten olen nyt dieetillä ja ajatukset kevään kisoissa? Niimpä... :D
Yksi suuri syy on se, että dieetin aikana (ei lähellä kisoja :D) mutta suurimman osan ajasta olin tosi terveenä koko ajan, jaksoin hyvin, paitsi lopussa kun lenkit lisääntyivät huimiin lukemiin. Rytmihäiriöitä ei juuri ollut. Normiaikana kun en ollut dieetillä, rytmihäiriöitä oli tosi usein ja sykehäiriöitä myös treenatessa. Etenkin nt kesällä. Täytyi pitkästä aikaa aloittaa beetasalpaajat taas.. Mutta osa syy oli myös se, että on töissä ollut erittäin kiireinen aika.
Ensimmäistä kertaa kohta kolmen vuoden yrittäjyyden aikana voi jopa valikoida töitä mitä haluaa ottaa ja se on hieno juttu se :)
Eikä kesän biletys kerratkaan hyvää tehneet..Paitsi henkisesti :D Hauskaahan se on, mihkäs siitä pääsee..

Toinen syy on se että heti kun dieetti alkoi ja ajatukset kisalavoista taas pyörii mielessä, niin motivaatio salitreenaamiseen kasvoi aikalailla. Olen ilmeisesti sen tyyppinen ihminen että tarviin jonkun konkreettisen tavoitteen että tekemisessä pysyy se niin sanottu meininki. Ja salitreenaaminen on se josta tykkään ihan kamalan paljon.

Jos tämäkin dieetti kestäisi sen puoli vuotta putkeen, niin voin sanoa heti kättelyssä etten olisi tähän lähtenyt. Enkä aio enää kesällä dieetata varmaan ikinä, koska sillon on niin paljon kaikkee muutakin mielekästä touhua :D

Nyt tiedän että joulun aikoihin voin viettää viikon rennommin ja sitten jos kiinnostaa jatkaa niin sitten eikun vaan.

Ja onhan se yksi syy että on joku ihan oma projekti jota toteuttaa ja arvostan puhdasta ruokaa ja lisäaineettomuutta hyvin paljon. (vaikka hamppareista ja irttiksistä tykkäänki ku hullu puurosta). Ja vielä se, että olen koukussa litteään timmiin vatsaan. Mulla kertyy offilla kaikki ylimääränen suoraan tohon massuun ja se on ihan järkkyä! Miks ei vaikka persiiseen..??

Henrin kans on puheltu jo nyt että tehään mulle tosi tarkat ohjeet tohon joulunviettoon siirtymiseenkin ja ehottomasti jos kisaan niin sen jälkeisille viikoille, koska muuten en uskaltais syyä mitään enää ikinä jos käy niinkuin viimeks. Toivottavasti kukaan ei ota näistä jutuista itteensä, tää fitnesstouhuhan on ollu niin tapetilla nyt viime aikoina tuolla mediassa. Koskisen Ulla-Riitalle hatunnostot kun uskalti laittaa karuja kuvia blogiinsa ensimmäisenä ja toi asian esille rehellisesti ja pääskin telkkariin asian tiimoilta :)

Siks ehkä uskallankin avata tämän osan elämästäni ja laitampa vielä muutaman kuvankin viime dieetiltä :D

Tässä on muutama kuva jonka takia EN ikävöi kisakuntoa.

Ja tässä muutama kuva jonka takia tähän taas lähdin.

Mulla on maha fetissi, tiedän :D

MUTTA...Jos mulla jää kuukautiset taas pois, tai pääkopassa tuntuu yhtään siltä että tää ei tunnu hyvälta, niin sitten se on soro noo, kaput ja cela vii :)
Viimeks kun päätin että lähen kisoihin, niin en yhtään ajatellu muuta kun että sinne lavalle könytään vaikka puuttus vasen jalka. Nyt on terveys etusijalla..ja Vilja-Vilperi <3

Ainiin, meiän äippä tekee niitä vyöhyketerapia- ja energiahoitoja, sekä pitää semmosia retriittejä. Oon ollu pari kertaa mukana ja eilen oltiin täältä Jkl:stä mukana Viljan mummin Helin ja sitten mun parin saman henkisen hyvän ystäväni kanssa siellä Konnevedellä viettämässä hyvin mielenkiintoinen päivä. Retriitin nimi oli Sydänpolku, matka itseemme ja tuli todella tarpeeseen. Nää ei oo siis mitään Jeesus juttuja vaan tässä nykymaailman kiireen keskellä opetellaan rauhottumaan, meditoimaan ja ajattelemaan ehkä vähän vaihtoehtoisemmin kuin mihin on totuttu..Jotta kaikilla olisi helpompi hengittää :) Ite oon niiiiiin tempperamenttinen ja sähäkkä luonne että säälin tuota miesparkaakin kyllä välillä :D Mulle tekee hyvää noi äitin jutut ja haluan kehittää itseäni noissa itsetutkiskelu-asioissa. Se HotYoga on muuten kanssa äärimmäisen hyvä tapa tyhjentää mieli. Keskiviikkona taas sinne.

Näkemiin.

<3: Simppa