Muutto ja häitä

Jou! Ompas ollu viikko..huhheijaa. Ensteks tähän kaikki pienet sähläykset niin niistä voi jo päätellä että vähän sais meno hidastua. Ihan perus tietysti että toissa iltana iltapalaa väsätessä lojahti kananmuna käsistä tohon keittiön lattialle ja seuraavana aamuna tippu raejuusto purkki samaan kohtaan. Mite mulla on niin vikkelät käet ja hidas pää.
Vilja vaan tokas kun pääs ehkä pari rumaa sanaa että "äiti nyt et saa kyllä joululahjoja!" :D No voi olla... Se ei kyllä ite kiroile onneks, yritän kyllä sitä välttää lapsen kuullen mutta joskus se vaan pärähtää. :/
No sitten eilen, lähin iltapäivällä hierojalle ja vein Viljan mummille kun ke-illat on hänen kanssaan niin pääsee tanssiin. Äiti luonnollisesti illat töissä..Sitten huikkasin ovelta että "nähään sitten kasin jälkeen kun tuun hakemaan". Salilla muistuttelin Juhaa että muista hakee lapsi hoidosta kun minä olin lupautunut töitten jälkeen Escapeen fitness cover girl-kisan tuomaristoon ja pääsin vasta yöllä sieltä pois. Loirin Johanna pyysi tuohon tuomari hommaan. (pyysi muuten kuusi kertaa tuohon kisaanki, mutta ei oo miun tyyppinen homma :D ) No Juha sitten soittaa kasin maissa päiväkodin pihasta että missäs se lapsi on hoidossa? Jossain kohti vähän tuo tiedonkulku pätki..Tai väärät ohjeet. Tai jotaki. Hävetti. Ei tämmösessä asiassa pitäs sähläillä. Tulin puol kolmen aikaan yöllä kotiin ja heräsin jo tietysti puol 8.

Tässä kuvia eilisillalta.

Piritta Saloon Glowsta edustamassa tuomaristossa, he tekivät kampaukset tytöille. Kauhee ku tuo Pirittaki on ruma.. :D

Tässä upea voittaja kolmikko, Emmi, Laura ja Virpi :)

Eipä ollut muuten yhtään kisaajaa Jkl:stä. Entinen valmentajani Edelmanin Heidi oli myös tuomarina. Kiva oli nähä Heidiä pitkästä aikaa.

No sitten semmonen homma, että Henri sano ku aloteltiin dieettiä että otetaan kehonkoostumusmittausta 2-3 vkon välein. Ajattelin että aika lyhyt aika aina ei siinä mitään kerkiä tapahtumaan.. Nyt otettiin ti:na, edellisestä oli se 3 vkoo aikaa ja perskutarallaa rasvamassaa lähteny kolme kiloo. KOLME KILOO! Herra varjele sentään. Ja lihastaki mukamas vähän tullu :D Rasva % oli pienentyny neljällä. Aika siistiä, ottaen huomioon että tää dieetti on tullu iha ohimennen tässä muun elämän mukana ja kaiken kiireen ja hässäkän sivussa. Ei oo siis ollu vaikeeta yhtään. 

Viime vkonloppuna kun oli se muutto niin sillon ei tarvinnu unta kauan ootella ja sammuin illalla kun saunalyhty ja nukuin aamuun asti ku porsaan poikanen :D Mutta yks kauppareissu oli kova kun mentiin su-iltana muuton jälkeen cittariin ostaa jääkaappiin tavarata ja äijä kävelee jätskihyllylle ja ottaa kylymän viileesti Benin & Jerryn sieltä! Kilahin. Suutuin. Meinasin lopettaa dieetin. "Sä et yhtään tue mua tässä" ja kaikkee muuta hienoo tekstiä suolsin ennen mökötyssessioo..Mutta se meni onneks nopeesti ohi :D :D Huvittaa jälkeenpäin.. Mutta se on niin mun herkku. Muuta ei oo tehny ees sillälailla vielä mieli. Siskon häät oli pe:na ja siellä sain syyä sitten kakkuja ja muita juttuja. Päivällä tankkailin tuollon pe pitkästä aikaa riisiä ja olinki siitä sitten niin täynnä etten jaksanu syyä siellä häissä ku ihan säälittävän määrän kakkua. (lue kakkuja :D )

Olin myös maistraatissa todistajana, siinä touhussa ei muuten kauan nokka tuhissu! Että jos tahot nopeet häät ni mee sinne. Minä en halua. Haluan olla keskipisteenä mielummin viikon ja esittää omia ohjelmanumeroita ja pukeentua viiteen eri mekkoon. Ja polttareihin tahon Jaajo Linnonmaan. Tai vieraaks aamulypsyyn. *poks* ja sitten heräsin ja päästin kissan ulos :D :D Ei vaiskaa.. Mielummin oon tää viimenen Pirkkalainen kun tuo systeriki meni ottamaan Turusen sukunimekseen. Mutta oli se herkkä hetki, tuli kyllä itku. Kuskina toimin muuten het aamuyöhön asti..Se ei oo ihmisen hommaa se.

Maistraatissa jännätään Satu-morsiamen kanssa <3

Ihanaa joskus pukeentua muutenkin ku vernereihin tai kalsareihin.

Pirkkalainen-Pohjolainen <3

Se häähumusta. Täällä siis asua törötettään Keljossa, Juhan torpassa. Mun kämppä saatiin onneks vihdoin ja viimein myytyä, kiitos maailman ihanimman kiinteistövälittäjän Rädyn Annukan <3 Siinä oli välittäjää jos jonkinmoista vuoden aikana mutta Annukka oli heittämällä paras (ja parhaimman näkönen :D :D ) Nyt on tämäkin kämppä myynnissä ja sitten myö päästään tosissaan ehtimään sitä omaa isompaa omaa kotia. Su:na mennään Kivilammelta kattoo yhtä asuntoo, saa nähä miten käy..Se olis kyllä sijainniltaan mulle ja Viljallekin paras vaihtoehto. Mutta joo..Ohan nuita koteja myynnissä..

Reeneistä sen verran että tuntuu että ekan kerran oon löytäny itelleni parhaat liikkeet pakara-takareisitreeniin. Tulee hullun kipeeks hanuri ja etureidet ei yhtään ja se on ollu mulle se ongelma kun  en oo saanu etureiskoja eristettyä tarpeeks pelistä pois. Mutta nyt ootan aina ihan himona seuraavaa peppureeniä. Kuitenkaan mitään tapahu...Mutta tuntuu ainaki :D :D

Reenit teen nykyään yleensä aina mun ihanan mussukka-töppöjalka kaverin Porrassalmen Heidin kanssa :D Tulee vaan niin paljon paemmin tehtyä ku on kamu ja Heidin kans käy reenit hyvin yksiin. Se on yhtä sekopää ja fiksu kun mä :D <3 Kohta soi puhelin..Se soittaa joka kerta kun julkasen uuen kirjotuksen :D

Siinä meiän lonkka-polvi vaivanen :D

Kakallako?

<3

Saatiin muuten Henrin kans yks yhteinen valmennettava joka on kiinnostunu kisahommista ja ehkäpä some day,,, Ei siitä sen enempää mutta kiva oli poseerata piiiitkästä aikaa. Kyllä ne asennot on aika hyvin tuonne mieleen (ja selkänikamiin, auts!) juurtunu, samoten kun nuo jenkkakahvatkin tohon runkoon. Mutta ei hävetä, nyt teen kaikki päinvaston kun ekalla dieetillä ja ihan uhallanikin julkasen läkkimakkala kuvia tänne jo tässä vaiheessa, olkaapa hyvät :)

"Sä olit sopivasti lihava... :D"

Lähetin yks aamu Henrille äkkiä kuvan, kun luulin hetkellisesti että mulla on jaloissa lihasta. Mutta se oli vaan harhaluulo :D :D

Heippa mörrimöykyt <3

-Sini

Pääkoppa

Tässä tekstissä avaan, mitä tapahtui vuosi sitten kropassani ja mielessäni kisojen jälkeen, sekä mitä mielessä nyt liikkuu.

Viime kisojen jälkeen pidin salilta taukoa vain viikon ja söin miten sattuu ja herkuttelin kaksi viikkoa jonka jälkeen palasin taas ruokavaliolle. Mutta kroppa alkoi näyttää jo syöttöporsaalta. Hirveä nesteinen olemus katsoi peilistä. Ja painotan tässä, että omaan silmääni näytin kamalalta ja varmaan niittenkin jotka olivat minut dieetillä ja kisakunnossa nähneet. Ihan normaalipainoinen olin, vaikka painoni huiteli lukemissa jossa se oli ollut ainoastaan raskaana ollessani. En uskaltanut ajatellakaan että voisin syödä enää ikinä normaalisti. Kuukautisia ei näkynyt eikä kuulunut, kun kesällä dieetillä loppuivat. Sitten kun alkoivat taas loka-marraskuussa niin sitähän tuli melkein kuukauden verran kun härän kurkusta. Se oli kamalaa aikaa ja ajattelin etten kisaa enää ikinä!!
Monet kerrat itkua väänsin kun katsoin peilistä itseäni ja pukeuduin säkkeihin. Kilpirauhas arvot olen käynyt tutkituttamassa monet kerrat, niissä ei onneksi mitään ole ollut. Kaikki tämä johtui varmastikin siitä, että olisi pitänyt hyvin maltillisesti palata normaali arkeen, syömisiiin ym rutiineihin. Mulla varsinkin kun on ihan älyttömän herkkä kroppa ja reagoin kaikkeen mahdolliseen hyvin herkästi. Henrin kanssa juttelu auttoi paljon ja ilman häntä olisin ollut ehkä Kangasvuoressa. Avatakseni vähän tähän teille, kun aloin esimmäiselle dieetille, oli painoni 64kg (kisapaino 54kg) ja "isoimmillani" kun olin tuolloin vuoden vaihteessa, oli paino 69kg. Huh. Ja tämän kaiken teki vielä raskaammaksi se, että olen aina voinut syödä mitä huvittaa ja ruokahalut ovat kovan liikuntataustan vuoksikin ollut hyvin suuret. En tiedä mitä kesällä tapahtui, mutta paino putosi itsekseen taas sinne 64kg:aan. Nyt olen ollut dieetillä kaksi viikkoa ja tänä aamuna oli paino 62kg.
Tiedän kyllä että joillain on kisojen jälkeen paino noussut 20-30kg, mutta olenkin niin herkkä mielinen että mulle tuo 5-7kg painonnousukin oli tuskaa.

Tuo oli henkisesti hyvin rankkaa aikaa minulle ja varsinkin kun piti pt-työssäni tsempata ja auttaa muita paino-ongelmissa.
Miksi sitten olen nyt dieetillä ja ajatukset kevään kisoissa? Niimpä... :D
Yksi suuri syy on se, että dieetin aikana (ei lähellä kisoja :D) mutta suurimman osan ajasta olin tosi terveenä koko ajan, jaksoin hyvin, paitsi lopussa kun lenkit lisääntyivät huimiin lukemiin. Rytmihäiriöitä ei juuri ollut. Normiaikana kun en ollut dieetillä, rytmihäiriöitä oli tosi usein ja sykehäiriöitä myös treenatessa. Etenkin nt kesällä. Täytyi pitkästä aikaa aloittaa beetasalpaajat taas.. Mutta osa syy oli myös se, että on töissä ollut erittäin kiireinen aika.
Ensimmäistä kertaa kohta kolmen vuoden yrittäjyyden aikana voi jopa valikoida töitä mitä haluaa ottaa ja se on hieno juttu se :)
Eikä kesän biletys kerratkaan hyvää tehneet..Paitsi henkisesti :D Hauskaahan se on, mihkäs siitä pääsee..

Toinen syy on se että heti kun dieetti alkoi ja ajatukset kisalavoista taas pyörii mielessä, niin motivaatio salitreenaamiseen kasvoi aikalailla. Olen ilmeisesti sen tyyppinen ihminen että tarviin jonkun konkreettisen tavoitteen että tekemisessä pysyy se niin sanottu meininki. Ja salitreenaaminen on se josta tykkään ihan kamalan paljon.

Jos tämäkin dieetti kestäisi sen puoli vuotta putkeen, niin voin sanoa heti kättelyssä etten olisi tähän lähtenyt. Enkä aio enää kesällä dieetata varmaan ikinä, koska sillon on niin paljon kaikkee muutakin mielekästä touhua :D

Nyt tiedän että joulun aikoihin voin viettää viikon rennommin ja sitten jos kiinnostaa jatkaa niin sitten eikun vaan.

Ja onhan se yksi syy että on joku ihan oma projekti jota toteuttaa ja arvostan puhdasta ruokaa ja lisäaineettomuutta hyvin paljon. (vaikka hamppareista ja irttiksistä tykkäänki ku hullu puurosta). Ja vielä se, että olen koukussa litteään timmiin vatsaan. Mulla kertyy offilla kaikki ylimääränen suoraan tohon massuun ja se on ihan järkkyä! Miks ei vaikka persiiseen..??

Henrin kans on puheltu jo nyt että tehään mulle tosi tarkat ohjeet tohon joulunviettoon siirtymiseenkin ja ehottomasti jos kisaan niin sen jälkeisille viikoille, koska muuten en uskaltais syyä mitään enää ikinä jos käy niinkuin viimeks. Toivottavasti kukaan ei ota näistä jutuista itteensä, tää fitnesstouhuhan on ollu niin tapetilla nyt viime aikoina tuolla mediassa. Koskisen Ulla-Riitalle hatunnostot kun uskalti laittaa karuja kuvia blogiinsa ensimmäisenä ja toi asian esille rehellisesti ja pääskin telkkariin asian tiimoilta :)

Siks ehkä uskallankin avata tämän osan elämästäni ja laitampa vielä muutaman kuvankin viime dieetiltä :D

Tässä on muutama kuva jonka takia EN ikävöi kisakuntoa.

Ja tässä muutama kuva jonka takia tähän taas lähdin.

Mulla on maha fetissi, tiedän :D

MUTTA...Jos mulla jää kuukautiset taas pois, tai pääkopassa tuntuu yhtään siltä että tää ei tunnu hyvälta, niin sitten se on soro noo, kaput ja cela vii :)
Viimeks kun päätin että lähen kisoihin, niin en yhtään ajatellu muuta kun että sinne lavalle könytään vaikka puuttus vasen jalka. Nyt on terveys etusijalla..ja Vilja-Vilperi <3

Ainiin, meiän äippä tekee niitä vyöhyketerapia- ja energiahoitoja, sekä pitää semmosia retriittejä. Oon ollu pari kertaa mukana ja eilen oltiin täältä Jkl:stä mukana Viljan mummin Helin ja sitten mun parin saman henkisen hyvän ystäväni kanssa siellä Konnevedellä viettämässä hyvin mielenkiintoinen päivä. Retriitin nimi oli Sydänpolku, matka itseemme ja tuli todella tarpeeseen. Nää ei oo siis mitään Jeesus juttuja vaan tässä nykymaailman kiireen keskellä opetellaan rauhottumaan, meditoimaan ja ajattelemaan ehkä vähän vaihtoehtoisemmin kuin mihin on totuttu..Jotta kaikilla olisi helpompi hengittää :) Ite oon niiiiiin tempperamenttinen ja sähäkkä luonne että säälin tuota miesparkaakin kyllä välillä :D Mulle tekee hyvää noi äitin jutut ja haluan kehittää itseäni noissa itsetutkiskelu-asioissa. Se HotYoga on muuten kanssa äärimmäisen hyvä tapa tyhjentää mieli. Keskiviikkona taas sinne.

Näkemiin.

<3: Simppa

Haudi hou!

Herranjumakka, mistäköhän sitä alottas! Edellinen teksti päivitetty 4.9.-13. Tais tulla kisojen jälkeen varsinainen fitnessöveri :D Olin jo unohtanut koko blogin ja ajattelinkin aiemmin että tää on enemmänkin semmoinen kisadieettiaikainen päiväkirja, mutta nyt pari viikkoa sitten paikallisessa yökerhossa eräs tuntematon naisihminen tuli kysymään että "ootko sä Sini? Vieläkö aiot kirjottaa blogia?" Tuli hassu olo..Luulin oikeesti että tätä seuras sillon vaan sukulaiset ja muutama kaveri pakotettuna veitsi kurkulla :D Ja tietysti toinen ihan pikkiriikkinen syy saattaa olla se, että DIEETTI ALKOI MAANANTAINA! Joo tässä sitä vaan raejuustoo samalla vedellään naamariin ja puolet on tietokoneen näppäimistöllä. Apua!! Siis mun aamuset proteiinit on pitkin pöytiä, MÄ SEKOOOON! Ekalla dieetilllä oisin ehkä seonnukin, mutta onneks osaan ottaa nyt himpun verran rennommin kun tiiän mitä tapahtuu missäkin vaiheessa. Tää on tavallaan tämmönen välikokeilu-dieetti. Että ei ole kirkossa kuulutettu että kisoihin lähtisin, vaikka tällä hetkellä into oiski enemmän kun piukeena. Pari kuukautta mennään suht tiukalla tahilla, joulun ajan aion viettää normaalisti ja jos sen jälkeen tuntuu että kroppa ja ennen kaikkea terveys on kohillaan ja vielä pääkoppakin pysyny mukana, niin sitten harkitsen vakavasti tammikuussa lisenssimaksun suorittamista.. JJEI!! :) Valmentajana toimii ihana rakas työkaverini Jussilan Henri. Hän kisaa kehonrakennuksessa ja juuri kisas taas sm-skaboissa Lahessa. Nähään töitten tiimoilta tosi paljon ja jonkun aikaa tehty yhteistyötä pt-hommien osalta, niin tuntu enemmän kun lonnolliselta lähtee tähän dieettihoommaankin Henrin kans. Ja en tiiä oonko loppupelissä niin tiimi-ihminen, että kaikki täytyy tehä samalla tavalla kuin muutkin. Vaikka Heidin valmennuksessa ei vikaa ollutkaan ja kaikki meni aikaslailla hyvin :) Vaikka tuolla finesskisoissa näkyykin että pienet tiimit ei niin pärjää ja nyt on ollut tapetilla tuomareitten valmennettavien positiivinen pärjääminen kisoissa.. Mutta mua ei tällä kertaa se sijoitus oikeesti niin ees hetkauta, vaan se että vedän dieetin jonka palkintona on ihanan vartalon lisäksi se huikea kisapäivä.

Yhdessä monista työpaikoista, Liikuntakeskus Likealta otettu..

Emppu päivitti eilen mun tukkaa :)

Lähen kyllä niin erilaisin mielin tähän hommaan nyt..Viimeks haettiin sm-paikkaa, joka saavutettiin, mistä olin ikionnellinen, mutta samalla ei yhtään tiennyt mitä oottaa ja kaikki oli uutta ja ihmeellistä. Voisin kuvitella, että nyt on tokalla kerralla vähän samanlainen fiilis kun jos sais toisen lapsen. Ekan perässä kuljit käet sen ympärillä joka paikkaan että ei vaan pikku pöppönen kaatuis! Tai jos jäi d-vitamiini joku aamu ottamatta ni äkkiä soitto neuvolaan tyyliin että "Apua taisin tappaa mun lapsen!" :D Hyvä räkättää omille hiton hauskoille jutuille..heh. Joo siis pointtihan oli että nyt on rennompi fiilis ja pääsen silti lavalle vaikka jäiski yks kerta omegat ottamatta. Ja Henri siis on tehny mulle ruokavaliot, mutta yhessä ollaan suunniteltu reenit mulle, joka on tällä hetkellä 4-jakoinen. Mun mielestä se on ihan loistava systeemi, että itekin saa vaikuttaa, etenkin jos taustalla on yhtään treenikokemusta ennestään. Koska ei se mene niin että Virmajoen Anna sano että suorinjaloimaastaveto on maailman paras liike, jos tähtäät bikinifitness-kisoihin. Ei se välttämättä sulla tunnu samalta. Aamen. :D

Henrin kanssa työreissulla muistaakseni Jämsästä tulossa.

Muutenkin lähen eri fiiliksellä tähän dieettiin, koska viime dieetillä olin siis Viljan kanssa kahelleen ja aamulenkit ym oli semmosta säätämistä etten kehtaa ees lukee noita vanhoja tekstejä :D Nyt täällä meillä on kohta vuoden verran asunu joku könsikäs ni voi lähtee aamulenkille ihan omasta pihapiiristä tuonne kylänraitille jos oikein pistää ranttaliks :D

Muhun asennettiin pari viikkoo sitte tommonen ekg-vuorokausiseuranta laitekin. Pumppu heittää välillä semmosta rallia että oksat pois.

No joo ei kait tässä tällä kertaa muuta... Tekis kauheesti mieli kirjottaa siitä kun kämppä meni kaupaks vuoden myymisen jälkeen, tai siitä kun oon alottanu ihanan uuden jooga-harrastuksen mutta en malta kyllä millään keskittyä tähän näin kauaa yhtä kyytiä :D Ehkä sitten seuraavassa tekstissä... Ja yks mistä mun pitää kirjottaa, on ehottomasti se, miten kivillä olin oman mieleni ja kroppani kanssa varmaan puoli vuotta kisojen jälkeen. Huhheijaa!!
Mutta nyt..cela vi ja lippu korkeella!! :)

Viljaki täyttää tärräytti tuossa syyskuun lopussa 4 <3

Jälkeen kisojen ->

Ihmiset on kysellyt, millon tulee seuraava postaus. No nyt se tullee :) Kiva kuulla että näitä joku oottelee. Tottakai se  kirjottelu on aktiivisempaa ennen kisoja kun kaikki on niin uutta ja jännää ja joka käänteessä jotain kerrottavaa..
SM-kisat oli huikea kokemus, vaikka en pärjännytkään kyseisissä mittelöissä. Sijoitus oli 14., eli aika surkea :D Mutta ite oon melko tyytyväinen, kuvat näyttää omaan silmään hyvältä. Poseraaussennot ja muutenkin lookki ja bikinit paremman näköset kuin karsinnoissa ja lihaksetkin oli tankkautuneet paremmin, vatsa ehkä vähän liiankin hyvin :D Toilaxilla heitin tosiaan vesilintua... :D
Tässä heti kuvia alkuun.

Meikin ja hiukset laitoinkin tällä kertaa itse ja olin jopa ihan tyytyväinen! Oli pakko jostain vähän säästää kun tuohon tukkaankin uppos ihan hyvin rahua kun ne pidennykset laitettiin. Heidi tosin autto vähän suoristuksen kanssa. Aika magee tommonen pitkä letti ihan piikkisuoranakin, eiks vaa? :)
Lahdessa oltiin siis koko v-loppu, pe:na oli kisakokous ja mittaus näytti tällä kertaa 168.5cm, eli ihan puoli senttiä sen sallitun rajan että voi kisata pitkässä sarjassa. Olin siis kaikista lyhin :D
Kisat kun oli ohi meikäläinenhän kaivo hullunkiilto silmissä itse väsäämät eväsleivät kassista, mitäs muutakaan kun Keurulaisen rieskaa, oivariinia, metukkaa ja juustoo, ai että! Tein 12 semmosia puolikkaita palasia mukaan ja 10 niistä upposkin sen siliän tien :D Sitten mentiin El Toroon isolla lössillä syömään, otin lohta kanttarellikermakastikkeessa ja uuniperunaa. Oli kyllä taivaallisen hyvää :) Sitten jälkkäriks Annin tilaamaa ihanaa suklaakakkua. Jkl:ssä käytiin vielä vähän yöelämässä, oli sunnuntaina kyllä aika hiljasta, mutta sikahauskaa meillä oli!! :D
Seuraavana aamuna olikin sitten maha niin sekasin, että ois sen littoisuuden puolesta voinu painella vaikka kisalavalle :D Ei kyllä enää.. Herkut ei niinkään uppoo, mutta voisin syyä loputtomiin leipää, hapankorppuja ja taas leipää. Ihanaa :) Tän viikon mässäilen miten sattuu ja ens viikolla palaan ruotuun ja kunnolla urheilun syrjään taas kiinni.

Eväsleipiä a`la Keurulainen <3

Äly ja väläys messuilla lakukojun kimpussa :D

Sini ja iki-ihana teamikamu Varpu kotimatkalla <3

Näin upeat kynnet minulle taikoi Studio71:ltä Anne. Ihan sikamageet :) Ja yhteistyö jatkuu...

Noniin ja sitten pieniä paljastuksia. Kisatouhut saa meikäläisen osalta nyt jäädä, sillä lähden opiskelemaan ravintoneuvojaksi. Koulu kestää 2 vuotta ja siitä mahdollisuus jatkaa ravintoterapeutiksi. Puntaroin paljon noita vaihtoehtoja, olin eri tahoihin yhteyksissä ja lopulta valitsin tuon Suomen terveysopisto Saluksen, joka sijaitsee Helsingissä. Opiskelu tapahtuu etänä ja lähipäiviä on vuodessa 12, mutta minä saan joitain kursseja hyväksiluetuksi aiempien opintojeni pohjalta. Eniten minua kiinnostaa tuo ihmisen mieli, miten se käyttäytyy kun on kysymys ruoasta ja mitkä asiat johtaa ongelmiin/mistä ne ovat tulleet. Opintoihin kuuluu myös luontaislääketieteen opinnot, jotka myös kiinnostavat valtavasti. Ties mitä kaikkee mukavaa äitimuorin kanssa vielä keksitään ;) Syömishäiriöasiat kiinnostaa meikäläistä valtavan paljon ja tuolla fitnessmaailmassa, jos jossain siihen törmäsi aikalailla.. Haluan auttaa ihmisiä, en elää siinä rumbassa mukana. Toki suurinosa ehkä vielä onneksi harrastaakin fitnessurheilua ihan terveeltä pohjalta, mutta jos koskaan on ollut ongelmia syömisen kanssa, niin se on vihonviimeinen urheilulaji. Itseäni kiinnostaa paljon ennaltaehkäisevä työ, esim. nuorten kanssa. Toivotaan että haaveeni toteutuu ja voisin liittää näitä asioita tähän pt-työhöni ja yritystoimintaani :) Pohjallahan minulla myös on Lähihoitajakoulutus, josta suuntauduin mielenterveys- ja päihdetyöhön.
Ajattelen, että minun oli tarkoitus käydä kisataival läpi näiden asioiden takia, ei suinkaan sen takia että bikinifitness olisi minun kutsumuslajini, vaikka erittäin hieno ja kasvattava kokemus olikin, jota en vaihtaisi mihinkään :) Mutta näin ulkonäkökeskeinen laji ei sovi kyllä samoihin tulevaisuudensuunnitelmiini. Hattua edelleen nostan kaikille, ketkä päättävät kisaamaan lähteä, se vaatii kyllä todella kurinalaisuutta ja luonnetta :)
Ja mikä parasta, ihana touhuta kaikkee mukavata rakkaan Viljan kanssa, on mulla vaan maailman suloisin tytär <3 (niinkuin kaikilla ideillä, heh)

Nytpä olisikin sitten myynnissä aivan ihanat ja uniikit bikinit ja korkkarit, jos kiinnostaa niin laittelehan s-postia sini-maaria1@hotmail.com.

Tahdon kiittää valmentajaa, koko fullmetal teamia, uusia ja vanhoja ystäviä, perhettä ja yhteistyökumppaneita tästä ikimuistoisesta matkasta :) Pysytään kuulolla <3

P.S Jos asut Helsingissä ja haluat majoittaa koulu v-loppuisin Siniä edes joskus, pistä koodia ;) Korvausta vastaan of kooors :)

-Sini

Kisojen välistä hämmästelyä

Termos!

Ajattelin, että en nyt ennen niitä Lahden kisoja ala enää kirjottelemaan, mutta tuli niin huono omatunto että pakko kai se on :D Ei mulla kyllä erityisesti mitään asiaa ole, mutta jos jotakin fiiliksiä laittelis tuolta välkystä päästä.
Eli Tre:een kisojen jälkeenhän sai sen illan syyä vapaasti. Käytiin siellä Amarillossa syömässä, josta kuvaakin edelliseen postaukseen laitoin ja se jälkkäri oli kyllä taivaallista! Pähkinämutakakkua suklaakastikkeella + vaniljajätskiä. Herranjumakka sentään kun meinas housuun ihan lirahtaa. Oisin voinu vetästä sen seittemän niitä. Sitten kävin abc:ltä ostaa illalla vielä kun tultiin niin seuraavan päivän eväitä, ostin sieltä jätskin joka ei ollu ees hyvää ja vähän irttareita, joista jäi puolet syömättä. Siis MITÄ??? Aivan säälittävä suoritus!! Toiset tiimiläiset oli vetässy vielä iltapalaks pizzaa, hesen ateriaa sun muuta. No ei se mittään, ei vaan uponnu :D Ehkä se mun raju vatsantyhjennys-episodi vaikutti myös asiaan. Mutta voi kertoo että oli oikeesti hankalaa seuraavana aamuna palata lenkkipolulle ja ruokavaliolle. Sitä oli jotenkin niin tsempannu ja valmistautunu sinne karsintoihin, että tuntu hassulle kun pääskin jatkoon, että "täähän jumankauta jatkuu vielä!" Oli henkistä taistelua siinä ma-ti ja soittelin Vahterin Marille yks ilta hätäpuhelun ja avauduin ihan täysin fiiliksistä. Se on kyllä ihanan tsemppaava <3 Niin kun kaikki mun kamut :) Ajattelin että en kehtaa kertoo ees Heidille näistä fiiliksistä, kun hävetti. Pitäs olla SM-paikasta ylpee (vaikken 1. karsinnoista pässykään prkl!!!!!), ni minä vaan märsään, ettei kiinnosta. Mites kävikään? Heidi laitto tämän hankalimman päivän iltana (tais olla se ti) viestiä, että "mitkäs Pirkkalaisen fiilikset?", vaikka aamulla laiteltiin viestiä jo. MISTÄ PIRUSTA SE VOI AINA tietää!?!? Emminä ymmärrä... :D Telepatia toimii, heh! No sen jälkeen taas fiilikset käänty mulla positiivisempaan suuntaan huomattavasti. Sain esimerkiks siitä ammennettua lisää voimaa kun lenkit lopetettiin nyt su:na. Ei väsytä kun saa nukkua pitempään (vaikka heräänki ilman kelloo kuuelta joka aamu! :) Eli paino on nyt siinä missä sen kisapäivänä suurinpiirtein kuuluukin, miinus nesteet tietysti. Tää on nyt siis tämmöstä ylläpitävää, "turvallista" puurtamista. Ei tartte ressata ainakaan painosta ja mikä parasta, ei väsytä :)
Mutta kyllä mua kyllästyttää noi eväät jo!! Oon kattellu jo valmiiks, mitä leivon ja pakkaan pikku kylmälaukkuun mukaan sinne Lahteen, heh :) Ja mikä parasta! Virtaa on kun pienen pupujussin poikasella!! Jaksan taas ihan erilailla vääntää salilla, ai mikä ihana tunne kun on koko kroppa kun ois jyrän alle jääny!! Tuo salitouhu on kyllä näköjään se juttu, mihin en ikinä kyllästy!! Enkä malta oottaa, että pääsen syömään kunnolla ja kasvattamaan tuota hanuria ja reisiä! Nämä on selkeesti mun heikko alue siellä lavalla, kauheet riisitikku jalat, oikeen hävettää :D Tekis mieli mennä verkkarit jalassa sinne! Mutta taitaa olla aika monen bikinikisaajan kehittämisen kohde.. Mulla on ainakin aina ollu yläkroppa paljon vahvempi suhteessa alakroppaan. PAITSI nyt ilmeni myös muutamia tapauksia, ketkä oli sitten kasvatellu edellisistä kisoista tuomareitten mielestä hieman liikaa alakertaa, että on se tarkkaa touhua..Pitää pysyä linjassa lajiin. Bikini on sittenkin suht`haastava laji. Pitää osata esiintyä flirttailevan seksikkäästi, mutta ei saa olla liian tyrkky. Olla sporttinen ja osata näyttää kropasta parhaat puolet lavalla, olla säteilevä kaikkine tukkine ja meikkeineen, vartalo täytyy olla sopusuhtainen ja rakenteeltaan sopiva juuri bikinifitnesiin, bikinit pitää istua hyvin, kisaväri on oltava kohillaan. Ja sitten se hymykin pitäis pysyä siellä persiissä koko ajan :D Eli ei todellakaan riitä että oot vaahto suupielessä treenannu kroppas täydelliseks lajia varten , jos et osaa tuoda esille itsesi parhait puolia sen muutaman minuutin ajan mitä tuomarit sua lavalla kyttää. Het kun lihatiskillä olis, herramunjee mitä touhua nyt kun sen noin kiteyttää :D
Mutta tässä pari aikamoista maailmalla menestynyttä bikinipyllyä. Anna Virmajoki ja Nathalia Melo.

Mun perberihän on postimerkin kokonen muodoton läntti, johon on lyöty vielä lankulla perrään verrattuna noihin valioyksilöihin! No..Kyllä mullakin joskus! Jumankeuta sitä kyykyn määrää ens talvena salilla!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Tsih :D

Sitten täysin toinen aihe...Tää kesä ja matka tonne kisoihin on oikeesti ollu välillä pirun puuduttava, ärsyttävä, väsyttävä, kuluttava, nälkäinen jne. MUTTA myös erittäin palkitseva ja aikaisemmin olenkin jo kirjoittanut miten mun suhde on ruokaan muuttunut ja musta tulee oikea kokkaushirviö ja leivontamestari tän jälkeen <3 Sitäkin suurempana asiana pidän kuitenkin..mites sen nyt sanois..henkistä tasapainoa. Kun on ollut aikaa kuunnella itseään, tutustua omiin ihan uusiin puoliin, mietiskellä saunanlauteilla elämää lauantai-iltana kun muut hilluu baarissa :D Herätä viieltä tallaamaan aamulenkkejä kun toiset palaa pizza kainalossa vasta kotia, hikoilla kesähelteellä salilla kun toiset on uimarannalla. (no pääsin minäkin sata kertaa uimarannalle :D kuhan vaan väritin tarinaa, heh), niin sitä osaa arvostaa jotenkin elämää ja nimenomaan sitä omaa elämää ihan eri tavalla. Ja tuota lasta! Voi että se on suloinen <3 Vilja on kyllä niin huippu tyyppi.. Ykskin ilta kun luin sille sängyssä kirjaa niin alettiin vaan yht`äkkiä kattoo toisiamme ja nauraa rätkättämään, vaikkei ollu mitään syytä eikä kumpikaan sanonu ees mitään :D No se oli niin vapauttava hetki että minähän rupesin itkemään sitten loppujen lopuks :D
Oon lukenu paljon kaikkia tommosia miete-kirjoja vai mikskä niitä sanotaan. Eräs kohta kirjasta "Havahtuminen", josta edellisessä postauksessakin kerroin, jäi erityisesti mieleen. "Ihmiset kokevat syyllisyyttä. Heillä ei ole aikaa nauttia elämästä. He tekevät liikaa työtä, ovat aina menossa. Jos todella nauttisitte elämästä ja aistien yksinkertaisista iloista, hämmästyisitte. Kehittäisitte itsellenne eläimen poikkeuksellisen itsekurin. Eläin ei koskaan syö liikaa. Jos se saa olla luonnollisessa ympäristössään, siitä ei koskaan tule ylipainoista. Se ei koskaan syö tai juo mitään epäterveellistä. Ette koskaan löydä tupakoivaa eläintä. Se harjoittaa aina ruumistaan niin paljon kuin on tarpeen."  Tekis mieli kirjottaa monta kohtaa tähän, mutta lukekaa toi oikeesti!! Siinä myös käsitellään paljon sitä, miten ihmiset on riippuvaisia kaikista ulkopuolisista asioista, etenkin toisista ihmisistä.
En siis oo mikään uskovainen, vaikka tuossakin kirjassa jotain uskoon liittyviä kohtia vähän onkin. (ja tälläkin hetkellä luen kirjaa nimeltä, enkeleitä hiuksissani :D) Ne ketkä tuntee meiän äitin, ymmärtää miten näistä asioista ajattelen. Uskon siis kaikkiin "merkkeihin" sun muihin "höpöhöpö-juttuihin ;) Kuten se kun sillon lähellä karsintoja puhuin teami-kaverini Annin kanssa puhelimessa aamulenkillä kisoista ja silmiini sattui neliapila miljoonan muun apilan joukosta. Silloin tiesin että hyvin tulee menmään ja kumpikin typyhän pääskin jatkoon :)
Sitten toinen esimerkki. Olin suorittamassa viimestä aamulenkkiä ennen karsintoja ja mietiskelin kaikkia omia ihmissuhde-juttuja ja tulevaa kisapäivää, niin yht`äkkiä jalkakäytävän yli ihan edestäni kipitti kettu! Tossa aika lähellä meidän kotia.. No minä heti soittamaan äitille että "mitäs se tarkottaa?" :D :D
Sitten kun nyt tein viimestä aamulenkkiä viime sunnuntaina ennen SM-kisoja ihan eri suunnassa kun edellisen kerran ketun nähtyäni, niin erään mehtäautotien keskellä jonka tienhaaran ohi kävelin istua törötti taas kettu! Enkä oikeesti oo aiemmin nähny kettua kuin joskus tosi tosi kauan sitten autosta lapsena varmaan. Siellä se istua ja napitti suoraan meikäläistä. Ja taas sillä hetkellä kelailin juurikin samoja asioita kuin edellisellä kerralla. Onkohan mun blogilla yhtään lukijaa enää tän jälkeen..? No, tämmönen höppänä mä oon ;)

Ihanaa kun on myös erilailla virtaa keskittyä uusiin juttuihin, kuten taas kun syksy on tuloillaan, tanssituntien suunnitteluun ja uusia pt-asiakkaita on tullut tosi hyvin taas lisää. Kesä onkin meikäläisen ammatissa vähän hiljaisempaa aikaa ja tanssitunnitkin on sillon kesätauolla. Mutta ei se mittään, i`m ready :)
Tässä lähdössä kiduttamaan yhtä asiakasta harjun portaisiin eilen aamuna klo 7 :)

Siitäpä tulikin mieleen että järkkäilen joskus kavereille/asiakkaille yhteisiä treenejä ja nyt ois sitten tulossa 6.9 PE klo 17 harjulla porrastreenit. Tulukeehan paikalle kaikki kynnelle kykenevät, osallitumismaksu on 5e ja kokoontuminen vanhojen puuportaiden alapäässä. Jos kysyttävää niin voi laittaa s-postia osoitteeseen bodyfactory@hotmail.fi ja muutenkin vastailen mielellään jos kysyttävää esim. kisatouhuista tarkemmin :) Voi soittaakin 045 855 2952.

Ja tässä vetäsin salikamu Lihiksen kanssa selkätreenin eilissä päivänä ja halusin väen vängällä ottaa just tommosen kuvan :D Älkääkä sanoko mitään noista housuista! Ne ei ole pyjamahousut vaan gaspin hienot treenihousut ;)

Se on romu joka puhuu :D

 Ihanaa loppuviikkoa rakkaat ihmiset :) :) Mietiskelkää asioita......

<3: Sini

First contact!

Nonni! Jos vihdoin sais aikaiseksi kiteytettyä kirjaimin tuon kuluneen viikonlopun. Eli pe:na starttasi kilpailijakokous klo 19 hotelli Alexandrassa keskustassa. Siellähän oli fitnessjäbää ja -pimua joka nurkan takana :) Iskin meiän superhienon teamiasun päälle ja lähin Pilvin luokse Kuokkalaan, josta startattiin yhressä paikalle. Olis kyllä jännittäny mennä yksin kun jännitti muutenkin :) Siellä käytiin la-päivää läpi tuomarien kertomana, sekä otettiin mitat. Oon muuten aina sanonu että oon 170cm pitkä (oon ollut 169,5cm niin kauan kun muistan), mutta tulos olikin tuolla 168.7cm. Ei sen niin väliä, mutta lavalla sen huomas että oon tosi kirppu pitkässä sarjassa. 180 cm:n kilpasiskojen vieressä tuntu kyllä aika pikkuruiselta :D Bikinien alaosat ja kengät tarkastettiin myös että täyttää kaikki säädökset. Aika moni joutui vielä korjailemaan biksujen alaosia, kun oli liian pienet. Ensin laitettu satoja euroja palamaan bikineihin ja sitten ei muutakun edellisenä iltana saumoja auki ratkomaan että saa mennä lavalle niissä..
Sitten meninkin Anni T:n  kyyillä kotia vlmistautumaan seuraavaa aamua varten. Tuikkasin peräruiskeen ja menin suihkuun :D Moni sano että tuo ihanainen lääke ei toimi edes kaikilla, tai saattaa mennä pitkään ennenkun alkaa vaikuttaa. No, meikäläiseltähän meinas jäähä koko kisat välistä tän mahtavan toimituksen takia kun olikin sen verta raju setti tähän kroppaan. Jos Anni ei olis ollu meillä, olisin ollu ties missä.. Menin tosi huonoon ja heikkoon kuntoon. Mistäs sitä voi tietää miten kukin mihinkin reagoi, tietääpähän vastaisuudessa. Heidi oli tietysti tosi huolissaan kun oltiin siinä illan/yön aikana yhteyksissä, se on kyllä niin ihanan välittävä ja huolehtiva ihminen ja valmentaja <3 Yö siinä räpiköitiin läpi ja lähettiin aamulla seiskan jälkeen Heidin luo levittään kisaväri. Paino oli muuten 53 kg. Terve vaan! Polttouuniin ois joutanu, sano Kotkansalon Jaana :D Värit pintaan, meikkiin Stailiin Lauralle ja tukkaan Korpiselle Emilialle. Tässä lopputulos lookki päällä.

Laura Waajakoski / Staili hair`n`make up

Mari Vahteri, huoltojoukkiosta :D

Sieltäpä mentiin sitten huoltopoppoon kanssa Empun luokse kun vapaata aikaa siinä oli vielä jonkin verran. Eli teamiin kuului Vahteri, Emppu ja Anni T, sekä Emmi tuli myös vähän ajan päästä paikalle. Sain kyllä semmoset prinsessakohtelut ettei tarttenu ite ees ajatella :) Empun luona parit poseerausharjotukset vielä :)

Sitten kun kello oli pykälässä tytöt heitti mut Paviljongille, jossa tapasin muut teamiläiset. Fiilis oli aika innostunut ja hieman tietysti jännittikin :) Etittiin paikka takatiloista, asetuttiin jonkun pitkän käytävän varrelle yhteen huoneeseen, joka oli siis täynnä muitakin kisaajia. Siinä oli kyllä glamour kaukana kun sen 4h siellä makoiltiin/valmistauduttiin ja mähän olin yllättäen tietysti koko ajan ihan jäässä, eikä mulla ollu mukana peittoo ei tyynyä ei mittään :D Villasukat onneks! Aina joku lainas kylläkin huppariaan kun tarvis ja Annin kans pötkötettiin samalla tyynyllä <3

Siinä sitä aikaa tapettiin musaa kuuntelemalla ja tekemällä ristikkoo. Bodyfitness-tytöt pääsikin paljon aiemmin tietysti lavalle, bikinisarjalaiset on yleensä aina viimesiä, ja vielä pitkä sarja on viimesenä. Eli lauantainahan meistä ei päässyt kukaan finaaliin.. Meiän teamistä oli kolme kisaajaa. Anni & Varpu bodyfitnesin pitkässä sarjassa ja minä bikinissä. Maha oli ollut todella arka ja TYHJÄ koko päivän ja mun vuoro kun tuli mennä lavalle, oli tehtävä pikainen päätös meenkö lavalle vai p******e. Ai kun se oli mukavaa :D Tai toisin sanoen vedelle :D sen verta sekasin oli tuo meikäläisen vatsantoiminta vielä. No lavalta itseni löysin ja hyvin meni sen puoleen ettei tullu sitten kummiskaan vessaan sen kiireempi. Hei ihana varmaan lukee näitä juttuja, mutta tässä se karu totuus taas paljastuu että tää ei todellakaan ole ruusuilla tanssimista ja blingbling-glamouria tämä fitness-kilpailijan elämä! Seuraavana aamuna lähettiin sitten Tampereen karsintoihin onnea koittamaan.. Onneksi, koska sieltä lohkes 5.sija + paikka SM-finaaliin Lahteen 1.9! Voi elämä sitä fiilistä, itkua ja naurua :)
Nyt laitan loput tarinat kuvina koska en jaksa enää kirjottaa ja näillä torrakkakynsillä tässä menee muutenkin iäisyys!! Anteetti :/

Jkl

Jkl

Jkl

Siinä Jkl:n karsinnoista muutama otos.

Tre:ella oli siis kunto henkisesti ja fyysisesti paljon parempi, kun olin saanut syötyä vähän tankkauseväitä siinä ja maha oli rauhottunut. Esiintyminenkin oli aivan toista luokkaa kun ei enää jännittänyt kun tiesi miten suurinpiirtein homma toimii ja rohkeutta oli kasapäin lisää :)
Tässä Tre:een otoksia ja pääsin tekemään T-kävelyn, JJEIII!!! Se oli mahtavaa ja meni hyvin :)

Tässä vielä takahuonepöllöilyjä ja kisanjälkeisiä fiiliksiä. Mentiin Amarilloon syömään ennen kotiinlähtöä ja voin kertoa että maistui äärettömän hyvälle ja jälkkäri mutakakku jätskillä oli taivaallista <3

Siskokset <3

Annista on kyllä tullut erittäin rakas ja tärkeä tämän etapin varrella :)

Heidi`s angels

Semmoset karsintakisat oli ne! Ja söin muuten su-iltana irtokarkkejakin kun sai syyä mitä halus, ne oli hieman pettymys ja osa jäi syömättä, tuli huono olo nopeesti...Säälittävä suoritus :D Ma-aamuna taas tiukkaan ruokavalioon palaaminen ja aamulenkille. Niin ja lomaviikon jälkeen töihin ja oli TOSI ihanaa nähä asiakkaita ja palata sorvin ääreen. Mua ei oo tehty lomailemaan :D Niin ja tosiaan... Fitness Expo!! Täältä tullaan :) Kisat on Lahdessa 1.9, tervetuloa knnustusjoukkoihin :)

<3: Sini