29 päivää

Laskimpa tuossa huvikseni että kisoihin on 29 päivää.. 29 PÄIVÄÄ!! Herranjumakka sentään, sehän on vallan ihan kohta :) Ihanaa!! Ihanaa sen takia että pääsee näyttämään työnsä tuloksia muillekin ja ihanaa myös sen takia että pääsee viettämään hetkeks normaaliakin elämää. Oompa tässä todennut jo hetken aikaa, että kyllä tuo aivotoiminta ei enää ihan samanlailla rullaa kun alkudieetistä, mutta Heidi kyllä siitä jo etukäteen silloin varottikin :D Kaveritkin on sanonut, että en ole enää ihan sama Sini... Se tuntuu vähän karulta. Huomaan ite esimerkiksi että en naura enää juuri ollenkaan. Ei varmaan vaan jaksa. Ja jutut nyt tietysti on mitä on kun yksin elät tätä arkea. Eli puhun varmaan vaan vähistä eväistäni, salitreeneistä ja kisapäivästä. Vertasin sitä taas raskauteen. Sillon ei kyllä puhuta mistään muusta kun siitä vauvasta ja raskaudesta.
Mutta oikeesti on mulla motivaatio kohillaan, mitä enemmän kisat lähenee niin motivaatio ei ainakaan laskusuuntaa tee. Eli kyllä mun mieli ihan hyvin voi, ainakin suurimman osan ajasta :) Tänäkin aamuna lenkkiä tehessä meni t-kävelyt niin sutjakkaasti että toivon todella että pääsen sen kaikille muillekin näyttämään. Ja siitähän lähetään että pääsen ;)
Ravinto alkaa olla joinakin päivinä aika minimissään. Sekös jos joku vaikuttaa yleiseen vireyteen. Pari kiloo pitäis vielä nipistää, mutta se ei ole paha ollenkaan .
Ti:na salilla kävin pari erittäin mielenkiintoista keskustelua eräitten tyyppien kanssa. Se on jännä kun jotkut keskustelut jää itelle mieleen pyörimään ja vaikuttaa ihan erityisesti varsinkin tohon henkiseen jaksamiseen. Toinen juttu oli se kun tein siinä jalkakyykkyä ja yksi jäpikkä tuli kysymään että "miten menee"? Vastasin että tänään on se päivä kun fitness on taas p******tä. Sitten se sano että "sillon kun tuntuu raskaalta, pitää vaan painaa kovempaa". Ihan loistava kolahdus oli tuo omaan päähän! Pienestä se on joskus kiinni. Tänään esim. ärsytti ja väsytti vähän lähtee aamulenkille, kun tiesin etten saa aamupuuroo, saati mitään muitakaan hiilareita tänään(kään) syödä. Niin sitä lausetta taas mietin tuolla tarpoessa ja kyllä, hymyssä suin tulin lenkiltä takasi. Ja nappasin jopa muutaman kuntokuvan, olkaa hyvät. Naama on kaikkea muuta kuin hehkeä :D

Ihanaa kun Heidi sanoo aina välillä, että olkapäistä tulee hyvät, JEEE!! Toivottavasti muutenkin tulee, heh :D Kyllä tulee. Parhaani väännän.

Niin ja se toinen keskustelu oli, kun haaveilin yhelle toiselle naistreenarille siitä hetkestä kun saan upottaa hampaani johkin ihanaan läskimäsäytyskakkuun kisojen jälkeen ja sitten totesin siinä että tuleekohan musta semmonen älytön syöppö-juoppo? :D Niin se sano että tuskin. Että jokaisessa joka diettaa huvikseen tai kisoihin ja joka laskee kalorinsa jne, niin asuu sen verran pieni syömishäiriö että kyllä sen jälkeen miettii väkisin kun oot kerran saanu kroppas kuntoon, että mitä tää jäätelö tekee mun kropalle? Se voi olla. Mutta onneks ite ainakin (työni puolesta jo) syön yleensä suht`terveellisesti ja sallin itselleni vapaampiakin päiviä ja herkutteluhetkiä etten usko että ihan äärimmäisyyksiin päästän itseäni.. Mutta mistäs sitä tietää! Sen näkee sitten. Mutta kakkuja vedän muutaman ainakin. Kyllä. Kokonaisia. Kerralla :D

Mulla oli pari päivää sitten ihan järjetön päänsärky. Sen kanssa väänsin jalkareeniä ke:na ja loppuvatsat  meinas olla kuolemaksi! Joka ikisen toiston jälkeen sattu ihan jumalattomasti ja oikein semmonen humina kävi päässä. Ajattelin oikeesti että mikä tää juttu on, kun ei mulla koske päähän yleensä ollenkaan.. Selvisin työvuorosta ja salitreenistä ja menin Viljan kanssa nukkumaan jo klo 21.15. No heräilin melkein tunnin välein kun se särky vaan yltyi ja lopulta vetäsin panacodin huuleen että sais nukuttua ees. Jotenkin sitä selvis aamuun ja vähän se oli herätessä hellittänytkin. Sitten vein Viljan hoitoon ja lähin Heidin kanssa selkää treenaamaan Palokkaan. Siitähän ei meinannut tulla yhtään mitään kun kauhee jysäri päässä taas alkoi. Aina niinkun siinä liikettä tekiessä se yltyi koko ajan ihan sietämättömäksi. Muutama liike siinä väännettiin ja sitten treeni vaihtuikin kehonhuolloksi/venyttelyksi. Heidi siinä epäili että on niskat niin juntturassa ja niitä vähän hiero ja sitten kun tehtiin muutamia niitä liikkeitä kuminauhalla ym. venytyksiä, niin jo alko lavat liikkumaan eri tavalla! Henkikin kulki paljon paremmin ja olin kuin eri ihminen kun lähin sieltä. On se Heidi vaan ihme tyyppi. Eihän mulle nyt tommonen ois tullu pieneen mieleenkään että se johtuu niskoista, kun ei mulla siellä ole mitään särkyjä ollu. Mutta olen kyllä paaaaljon enemmän keskittynyt tuohon jalkojen lihashuoltoon/venyttelyyn ja niskat on tosiaankin jääny aika paljonkin vähemmälle.. No nyt sitten joka päivä venyttelyitä ja ylimääräsiä hierontoja muutama niin ehkä selviän kisoihin asti :D

Huomenna lähetään Annin ja Viljan kanssa Saarijärven vesieläinpuistoon. Kysyinkin Annilta, että onks se varma että se haluaa lähtee tämmösen nauramattoman, yksinkertaisen fitness-hörhön kanssa päivää viettämään. No kyllä se onneksi haluaa <3

Tänään ohjelmassa työvuoro salilla, rinta-hauis treeni, lenkki ja hierontaa.
Hauskaa päivää pöllönpäät ;)

<3: Sini