Ylikunnosta..

Kävin joskus parinkympin kieppeillä kuntokeskus Elixiassa Jkl:ssä treenailemassa. 4-5 vuotta sekopäisesti ilman mitään tolkkua ravasin jumpissa, salilla, lenkillä, ratsastamassa, rullaluistelemassa jne.jne. Se oli kyllä kaameeta :D En tiennyt mistään mitään, urheilin vaan ihan sokkona ja mitä enemmän maistu veri suussa sen parempi. Oikeestaan tuolla pt-koulussa tajusin vasta kunnolla, että eihän se homma noin mene. Ja siihen yhdistettynä vielä pari leipäpalaa päivässä ja vesilasi ni kyllä tuloo hyvä kroppa. No..ei tullut. Ei tullut kun järkyttävät rytmihäiriöt ja riutunut olemus.
Tänä päivänä huomaan työssäni, että tämä on hyvin tyypillinen naisasiakas. Alkuhaastattelussa kun esitän kysymyksen "Montako lepopäivää pidät?", vastaus on yleensä "en yhtään.". Niin. Itse olin siinä tilanteessa että tavoittelin tiettyä kroppamallia itselleni, mutta kehitystä ei koskaan tapahtunut. Halusin lihaksikkaat reidet ja tarakan, tuloksetta. Jalat oli kun riisitikut ja takapuoli sitäkin hirveempi lankku :D
Onneksi tajusin sitten rueta syömään oikein ja jäsentelemään viikkorytmini järkevämmäksi treenien osalta. Nyt on tullut tulosta. Ensimmäinen puraisu kunnon jalkatreeniin tapahtuin pt-koulun aikaan, kun pyysin erästä kurssikaveriani tekemään minulle saliohjelmat ja ruokavalion. Olen sellainen tyyppi että erittäin mielelläni teen toisille kaikki tarvittavat setit, mutta itselle täytyy olla jonkun toisen tekemät :D Niin siis tämän jalkatreenin jälkeen heräsi kiinnostukseni treenata hieman eri tyylillä kuin ennen. Ennen salilla tahkoin hirveellä kyyillä kaikki vehkeet läpi ilman taukoja ja sitten hyvällä tuurilla vielä joku jumppa päälle. Nykyään panostan täysillä, rauhallisesti salitreeneihin ja jumpat kierrän kaukaa :D Ei sillä että niissä mitään vikaa olisi, kyllästyin vaan niihin aika tavalla. Tämän ohjelman kun tein toisen "rääkättävänä" läpi ja möngersin trrenin jälkeen Superfitin portaita pukkariin, ajattelin että ei mikään voi olla näin siisitä! Kiitokset vaan H.Jussilalle, tästä heräsi kiinnostukseni tämänhetkiseen lajiini. Tietysti Heidin kanssa on myös ollut sellaisia treenejä että oksat pois ja vähän latvastaki :D Mutta tuo neitsytmatka kovaan jalkarääkkiin on pureutunut ikuisesti mielensyöveriin :D
Eli jos haluat tulosta 1.Hiljennä tahtia. 2. Ruokavalio kuntoon. 3. Treenaa niin pirusti :) Onhan niitä muitakin tärkeitä asioita mitä täytyy ottaa huomioon, mutta nämä oli itselläni avainasiat.

No sitten..Ollaan oltu taas sunnuntaista asti Viljan kanssa täällä Konnevedellä. Äitienpäivä oli ihana :) Otiin tätini luona kahvittelemassa, jossa serkkutyttöjen kanssa kasattiin tramppis. Voin kertoo että siinä kävi äläkkä :D

Vähän erilaiset työmatka näkymät kun Mäkärästä ajaa töihin :D

Tänä aamuna kävin taas aamulenkillä niinkun monena muunakin aamuna ja tällä kertaa pelotti ihan tosissaan. Kierrän aina saman lenkin melkein aina täällä Konnevedellä ja joskus saa karhujen lisäks pelätä lintujakin. Nyt joku nauraa siellä, mutta oikeesti pelotti kun menin semmosen peltoaukeen ohi, niin semmonen hullu lintu alko hyökkimään mua päin ja se piti ihan järkyttävää meteliä. Laitoin hupun päähän ja musiikkia isommalle, mutta ei auttanu. Se kirku korvaan ja hyökki ja osotteli. Hullu! Kun tulin kotiin, äippä sano että se oli palokärki ja sillä oli mulle joku viesti! Kaikki ketkä tuntee meiän äipän tietää että tämä on hyvin normaalia :D Ei muutakun voimaeläin kirjasta tulkkaamaan mitä se tarkottaa. No meni vähän yli hilseen se teksti ja en saanu ihan kiinni tästä sanomasta.. Tai sitten se vaan suojeli poikasiaan tai jottain :D
 Kaikista pelottavimpia eläimiä on muuten 1.Hiiret/lepakot 2. Karhut/irtokoirat 3. Linnut 4. Sammakot ja muut tommoset limaisuudet. En pelkää niinkään isoja eläimiä, mutta tommoset pienet öttiäiset ja elukat jotka säksähtelee mihin sattuu, eikä tiiä yhtään mihin ne seuraavaks kimpoo. Niinkun kävelykadun pulut. Hui saakeli!

Eilen kävin nopsaa pyörähtäsmässä isosiskon luona ennen pesistreenejä pitkästä aikaa ja heti kuulu seuraavat sanat:"Herranjumala kun oot pikkunen! Oot kyllä timmissä kunnossa!" Heh, Satu tienas hyvän joululahjan näillä sanoilla :D En mä kyllä nyt vielä niin "pikkunen" oo, mutta se kuulosti kivalle :)

Ja sitten tuli vielä pesiksessä Heinosen keihäskäden viskaama pallo leukaan ja keskisormikin turpos kauheeks palloks, en kyllä ees huomannu missä vaiheessa se tapahtu. Sitä kyllä muuttuu ihan elukaks kaikissa tommosissa kilpailu- tai treenitilanteissa. Järkevät ihmiset eivät lähe minun kanssa keilaamaan tai pelaamaan sulkapalloo :D Serkkukin sano kun kasattiin sitä trampoliinia, että "ei tässä asiassa tarvii kilpailla". No tarvii. Elämä on paljon mielekkäämpää, kun asettaa tommosia pikku haasteita :)

Nyt lähen Viljan kanssa mättämään tonnne pellolle vielä puita ennenkun lähetään ajelemaan takas kaupunkiin. Katotaan montako klapia ehin saaha mätettyä kolmessa tunnissa ja sitten koitetaan pistää seuraavalla kerralla paremmaks. Njäh!! ;)

Ihanaista viikkoa <3

-Sini