Menneisyyden vangit.

Varoitus: Tämä kirjoitus sisältää syvällistä tekstiä.

Olen lukemassa Paulo Coelhon kirjaa `Valkyriat`. Jotkut Coelhon ajatuksista ja mietelmistä todella pysäyttää miettimään, kuten tässä kirjassa eräs kohta. Piti laittaa oikein kirja sivuun ja alkaa mietiskelemään. Se kohta meni näin: "Hän muisti, kuinka eräs eläintenkesyttäjä oli kertonut hänelle kerran, miten sai pidetyksi elefantit aloillaan. Eläimet sidottiin heti pieninä kettingillä paaluun. Ne yrittivät päästä toistuvasti irti mutteivät onnistuneet, koska paalu oli niitä vahvempi.
Viimein ne tottuivat kahleisiin. Ja kun ne olivat kasvaneet suuriksi ja vahvoiksi, kesyttäjän ei tarvinnut kuin panna kettinki niiden jalkaan ja sitoa se vaikka pieneen risuun, niin ne eivät yrittäneet paeta. Niistä oli tullut menneisyyden vankeja."
Niin.. Varmaan jokainen lukija miettii nyt, onko itsellä joku tämmöinen vastaava kahle. Itselläni on ollut hyvinkin monessa eri elämänvaiheessa, mutta en ala niitä nyt tässä ruotimaan sen tarkemmin. Mutta yksi esimerkki on eräs luonteenpiirteeni, joka on kiltteys. Minun on aina ollut hyvin vaikea sanoa ei. Ystäville, työelämässä, parisuhteessa jne. Jotkut "fiksummathan" tätä surutta käyttävät hyväksi. Nyt kun kolmekymppiä kolkuttelee ovella ainakin tiedostan tämän asian, ellen sitä ole kokonaan vielä saanut muutettua. Parikymppisenä olin täysin vietävissä. Ja jos miettii tätä kisahommaa, niin nyt olen oikeastaan vasta henkisesti valmis tähän. Ennen olisin miettinyt että mitä muut ajattelee. Etenkin perhe ja sukulaiset. "Siellä pyöriä nyt pienissä bikineissä pitkin lavoja kaikkien nähtävillä!" Nyt ajattelen, että mikäs siellä pyöriessä jos on pirun hyvä kroppa :D :D
Pointtini siis tässä on se, että paljon kuuntelen työssäni ihmisiä, ongelmia ja eri elämäntilanteita (ja tietysti muutenkin näihin törmää) ja hyvin moni elää...tai oikeastaan suorittaa elämäänsä vaikkei oikeasti ole edes onnellinen. Se on tietysti jokaisen oma valinta, mutta joskus se tuntuu surulliselta, koska monet eivät loppujen lopuksi kuitenkaan arvosta itseään tarpeeksi, jotta asialle olisi tarpeeksi rohkeutta tehdä jotain. Mitä muut ajattelevat? Tämä voi tarkoittaa siis työtä, parisuhdetta, ystävyys- tai perhesuhteita, mitä vaan. Tällä hetkellä voin sanoa rehellisesti, että olen onnellinen. Ja se johtuu täysin siitä, että mieli voi hyvin. Vaikkei olekaan sitä punaista tupaa ja peruna maata ja se unelmien prinssikin taitaa olla jossain eksyksissä ja pahasti :D

Tässä muutama kuva maanantain onnelliselta aamulenkiltä Mäkäräniemen maisemista klo 6.00.

Ja pesiskausi tuli myös korkattua Konnevedellä maanantai-iltana, siinä taas yksi outo laji jota odotan koko pitkän talven ja sitten kun sinne mailan varteen pääsee niin ei meinaa hermo kestää, jos ei osu palloon. Sulakkeet palaa päästä aivan täysin ja lukkari saa kuulla kauniita sanoja, heh :D Se on Sini vaan. Jos en pärjää tässä bikinifitneksessä, niin voin kertoa että teen niistä hiton bikineistä pientä silppua ja heitän korkkarit Konnevetteen! Mutta siitähän lähetään että pärjään :)

Eläkää ihmiset unelmianne.
Näihin ajatuksiin ja tunnelmiin.. Happirikasta viikkoa :)

<3 Sini