Är niinku ruoka.

Mulle ei oo ikinä ollut ruoka ongelma. Jos on tehnyt mieli syödä jotain, niin oon syöny enkä pahemmin oo tarkkaillu mitään. Tämä tietysti ärsyttää monia, mutta kuulun siihen lokeroon, jotka ei liho vaikka eläis miten. Tai ehkä nyt kun kolmekymppiä lähenee, niin en uskaltas ees kokeilla. Inhoon läskiä. 

Tuolla facebookissa kertoilinkin jo kun kävin viime viikolla verikokeissa otattamassa tän dieetin takia kaikki rauta-arvot, hb:t sun  muut, että onko kaikki kohillaan. Tuttuja juttuja meikäläiselle nuo anemiat ym:t puutostilat :D Raskaana se vasta kamalaa olikin. Silloin olin vielä kotihoidossa töissä ja taju lähti kerran yhen mummon eteiseen! Se reppana muistelee sitä varmaan tänäkin päivänä jos elossa on.
Lapsenakin aina pyörtyä kuukahtelin, kun en vaan yksinkertaisesti muistanut syyä. Isosisko kiikutti aina millon mitäkin leipäpalasta johonkin kuusen juurelle. Voi elämän kevät mitä touhua. No anyway, se lääkäri soitti sitten ti:na ja sano että "sulla ei oo ikinä ollu näin hyvät nää arvot". JEEEE!! Nyt oon jonku 2-3 vuotta syöny säännöllisesti kasviksia, enkä vaan tyyliin kerran kuussa jotain kurkun palasta. Muutenkin on ruokailutottumukset tarkentunu ja säännöllistyny. Olokin on kyllä tosi virkee ja jaksaa reenata sun muuta hyvin. Mutta edelleenkään en ole koskaan maistanu kiiwiä (miten se kirjotetaan :D ), päärynää, vesimeloonia ehkä kerran vahingossa, banaania inhoon yli kaiken kun se haisee pahalle ja lätisee suussa (hyi että kun joku vetää vieressä sitä), mansikoissa on niitä kuuluisia karvoja ja näitähän riittää :D Kaverit muistaa kiusata aina näistä mun omituisuuksista. Heidi kun iski ekan ruokavalion kouraan, niin opettelin väkisin syömään ananasta ja tomaattia. Se on siis päänsisäinen vika. Ja paha :D
Tällä dieetillä uskon että selviän vaikka ruokamäärä on pieni ja koko ajan vaan pienenee. Ei mun oo tehny oikeestaan kertaakaan vielä mieli mitään oikeeta ruokaa tai määrällisesti näitä ruokia enemmän (paitsi Keurulaisen rieskaa oivariinilla, joka on aina porukoitten luona aamupala pöydässä!!!) , mutta sillon tällön sitä haaveilee mitä syö sitten kun on kisat ohi. Kuten: valkosuklaata 100 levyä, irtokarkkeja, arnoldsin tuplasuklaamuffinssi kuorrutuksella (tai oikeestaan 7kpl), hovijuustokakku, Kuukkasen Marin pekaanipähkinähässäkkäkakku, jäätelöö + kinuskikastiketta, fanipaloja. Lista ei taia loppua. Kiteytettynä voisi sanoa että pidän suklaasta :D

Ihmiset tietysti kyselevät ja ovat kiinnostuneita, miten dieetti ja tämä kisaprojekti etenee. Mutta on todella paljon eroja millainen fiilis niistä keskusteluista jää.. Esimerkiksi kun vastaan jo kisanneillle tyypeille esim. että "yllättävän hyvin on mennyt kaikki", niin vastaus on yleensä "kyllä sulla on kuule vielä näläkä ja v*tu*t*a, etkä jaksa lähtee lenkille jne. No jaa. Vai niin. NO SAISINKO SILTI NAUTTIA TÄSTÄ HETKESTÄ KUN EI OLE VIELÄ NOITA ONGELMIA?!?!?
Sama asia oli silloin kun odotti ensimmäistä lasta. Kokeneet konkariäidit kun sa kuulla että raskaanahan tässä ollaan, niin kommentti oli joskus "voi helevata että ei oo ikävä sitä sontarallia ja yöllisiä valvomisia". Hei kiitti :) Ei se muitten vika oo jos ei se oma koettu tilanne mennytkään ihan niinkun strömssössä (miten se kirjotetaan?). Itsellä onneksi meni raskaus suht` hyvin ja synnytys nyt ei niinkään kun leikattiin, mutta kotona oli sitäkin ihanempaa ja elin todellakin elämäni parasta aikaa <3 Ite ehkä hössötän liikaa jos joku läheinen tai tuttu ilmottaa olevansa raskaana että ihanaa ihanaa se on niin ihanaa ja imettäminen ja kaikki.. Toivottavasti ymmärsitte pointin, eikä kaikki varmasti mielipiteillään pahaa tarkota, mutta joskus asiat voisi ilmoittaa hivenen hienovaraisemminkin. Itsehän kärsin siitä, kun en osaa sanoo tarpeeks topakasti :) Oishan se tylsää jos oltaisiin kaikki samasta muotista valettu.
Mutta siinä vaiheessa joutu repeemään kun Heidin kanssa juteltiin yksi ilta kisabikineistä varmaan kolmisen varttia puhelimessa ja lopussa se sano ku olin taas kerrannu saman litanian "hyvin menee reenit ja ruoat ja lenkit ja kaikki", että "ei siinä mittään, laittelehan aamulla painoo ja kyllä se siitä vielä loppua kohden itkuks muuttuu"! :D Tarviin JUST tommosen hieman pimeen valmentajan, Heidi on niin paras <3 Ja mikä tärkeintä se sanoo asiat suoraan, hyvä ja pahat, mitä minun pitäis harjotella!

Vielä ruoasta.. Tuntuu jotenkin kauheen kaukaiselta nuo ajat kun ravas baarissa (tai ravaan joskus vieläkin, mutta selvinpäin) ja veteli pizzaa ym. menemään. Keho tuntuu jotenkin kauheen puhtaalta, vaikka suht`samankokoinen oonkin. Ihana kävellä aamusin peilin ohi, vilauttaa vähän mahaa ja todeta että "on se nätti". Anteeks, mutta näin on närreet :) Mieli on tosi tasapainossa ja se on tässä hommassa aika tärkeetä. No ei se aina nyt niin tasapainossa ole, mutta yleinen hyvinvointi on todella jees. Esim. eilen olin kaikkea muuta kun tasapainoinen bikinifitness-kisaaja :D Päivä meni hyvin. Ensimmäisen asiakkaan kanssa oli kuulatreenit satamassa auringonpaisteessa. Toinen asiakas oli raskaana oleva nainen, jolle tehtiin raskausajalle uusi ruokavalio ja kotitreenejä. En laittais pahakseni vaikka olis koko ajan joku raskaana oleva asiakas ohjattavana. Arvostan erittäin paljon naisia, jotka haluaa pitää itsensä kunnossa myös raskausaikana eikä vaihda osoitetta mäkkiin :D Respect.
Söin muuten töissä evääksi kanaa joka oli ollu neljä tuntia kuumassa autossa. Eikä tunnu missään tässä rotan elimistössä :D No eipähän tarvii mikroo näin kesällä.. Sitten meninkin Superfittiin tekemään selkätreenin ja vatsat ja vähän ehdin harjoitella myös t-kävelyä. Illalla mokailin aikataulujen kanssa ja tein itse itselleni kiireen. Tein kaikkee tarpeetonta vaikka olis pitäny tehä vielä töitä koneella vähän ym. Tämmösestä tulee niiiiiiiin ärsyttävä olo! Ei olis todellakaan pitäny rueta siinä mielentilassa ainakaan imuroimaan, koska se on kamalinta mitä tiiän :D Sillä aikaa Vilja söi iltapalaa ja oli varmasti vaistonnu että äiti on myrskyn merkki ja tulos oli tämä:

No ei siinä mittään, ei muuta kun rätti kouraan, lasku kymmeneen ja takas teutaroimaan imurin varteen :D

Äitin pieni enkeli <3

Päivän kruunasi vielä tietysti perinteiset sähläykset. Kaadoin paistinpannulta kanat sun muut sörsselit eväsrasioihin, niin puolet tietysti meni ohi rasiasta lattialle :D Ei haittaa mittään, enimmät roskat kun puhaltaa pois ni hyvin menee vielä. Sitten tottakai salin vessaan piti kaataa pitkin altaan reunoja vielä palautusjuomaakin. (Kohta saan porttarin sinne :D) Siivoon kyllä aina jälkeni!
Sitten illalla jotenkin ihmeellisesti kolautin Viljan pastillipurkin hyllyn reunaan ja nehän levis kun Jokisen evväät pitkin keittiöö ja olohuonetta. Mikäs niitä viittäsataa nappulaa siinä kiireessä noukkiessa :D
Tänään Viljan vasukeskustelu päiväkodilla, ihanan ystävän kanssa hengailua jota harvoin nykyään näkee, sekä illaksi salille rääkkäämään muita ja itseä :)
Hei! Ei YHTÄÄN eläintä tässä setissä ;)

-Sini