Periks ei anneta :D

Mentiin lauantaina Viljan kanssa Konneveelle, kun sunnuntaina lähettiin sinne shoppailureissulle Kuopion Matkukseen. Hyvin löyty kaikkee "tarpeellista" :D En käy kauheen useesti ihan kunnolla shoppailemassa, paitsi kirpparilla ja netissä tietysti ettei nyt ihan puille paljaille jää :P
En ostanu muuten yksiäkään housuja, joka on ihme! Mutta viikolla onneks löysin kirpparilta taas ihanat Blendin lököfarkut, jotka on kyllä persiistä vähän liian lököt tällä hetkellä. Havaittavissa on pientä kuihtumista. Hirveen harmi.

Vaateblogi? :D

Sunnuntaiaamuna muuten kun kävin lenkillä tuolla Mäkäräniemessä, niin mun eessä käveli yhessä vaiheessa yhen vähän matkan päässä olevan maatilan isäntä. Käveltiin varmaan puol kilsaa sillai että oli muutama metri väliä ja sitten se käänty jossain vaiheessa juttelemaan. Olin nähny sen joskus monta vuotta sitten viimeks ja sekään ei tunnistanu mua. Mietin vaan jälkeenpäin vähän huvittuneena, miltä mahto näky näyttää kun Sini viuhtoo siinä nappulat korvissa "simpsakkana" ponnari viuhuen linttaamassa aamulenkkiä ja tää isäntä lompsi navettavehkeet päällä siinä vieressä, lantsarit numeroa 50 jalassa ja sitten yht`äkkiä tajusin että puhuttiinkin (voiko tää olla tottakaan) eläimistä! :D Kysyin esim. siltä että onko se nähny karhuja täällä? Ei ollu vaikka on monta kymmentä vuotta asunu. Vähän lannistuin, mutta tavallaan jopa helpotti. Ne kuulema näkee meiät mutta myö ei niitä. No, sitten ma-aamuna lähin taas linttaamaan, mutta nyt menin semmosta uutta reittiä joka olikin semmosessa näreikköryteikkökorvessa että oksat pois ja vähän latvastaki!

M-Niemen extreme run-rata?

(Aion kyllä joskus muuten kokeilla sitä extreme-runia.)
Noniin, piti kiertää tuokin vähän sivummalta, siinä menee semmonen pikku joki, niin hyppyhommikshan se meni. Ja lenkkaritkin huolella kastu, mutta ainakin vaihtelua tuli peruslenkkeihin :)  Jatkoin matkaa ja n.200m:n päässä tulee ylämäessä se isäntä taas vastaan ja huutaa että "noniin, sillälailla" :D Klo oli jotain 6.00. Siinä taas parit sanat vaihdettiin ja matka jatku. Rupesin kattomaan kelloo kännykästä ja EEIIIII!!!! Minun ihana samsungi oli tippunu johonkin sinne helvetin ryteikköön! Se oli kyllä kamala tunne! Ajatttelin että en voi IKINÄ löytää sitä sieltä. Palasin takasin ettimään sitä sinne mistä hyppäsin ojan ylin ja uskomatonta, mutta siellähän se oli, huhheijaa!!

Tuolta jostain se löyty :D

Olis ollu kamalaa jos olis hävinny kaikki ihanat kuvat ja viestit ja KAIKKI! On se puhelin vaan aika tärkee kapistus tänä päivänä. No, loppu hyvin kaikki hyvin :)

Siinä oli herra kärmes päässy hengestään.

Sitten puurolle ja töihin. Olikin semmonen kahdeksan asiakkaan tiukka päivä, mutta oli kivaa koska mä oon jostain syystä saanu maailman parhaimmat asiakkaat itelleni <3 Voi niitä onnistumisen tunteita kun senttejä on kadonnut ja treenataan niin että tyrät rytkyy :D

Tää kuva on otettu yhen asiakkaan reppuselästä, kun näytti liian kevyeltä ni hyppäsin kyytiin, tsih :)

Oltiinkin päästy siihen pisteeseen, että oli toisiks viimesen asiakkaan vuoro ja oli sovittu treenit hänen kotipihaan. Lähin starttaamaan urheilukentältä ja mitäs sitten? No mersun reuhka ei lähtenykään käyntiin! Voi jufenauta että mua sapettaa jos vehkeet ei toimi! Tähän kategoriaan kuuluu auto, tietokone, puhelin jne. En tuu ehkä oikeesti mistään  muusta asioista näin kiukkuseks. Tai ihmisille en ihan noin suuressa mittakaavassa ees kiukuttele. Tekis mieli iskee nyrkkiä aina sata kertaa toimimattoman vehkeen kylykeen, näyttöön tai johonki mistä se hajois lopullisesti. Sitten soitin seuraavalle asiakkaalle että tässä ollaan, homma kusee ja pahasti. Ei siinä mittään, tehtiin treeni siellä kentällä/pururadalla ja autonkorjaaja tuli kohta laittamaan sitä ruoskaa käyntiin. Hommahan oli sitten jo siinä vaiheessa, että Sinillä oli ihan jumalaton näläkä. Ja vähän myös otti aivoon :D Sitten soitin sille viimeselle asiakkaalle että voisiko ystävällisesti tuoda minulle haarukan. Haarukka kädessä juoksin mersun eväskassia kaivamaan ja...MITÄ? Kylmälaukku ja eväät olikin sitten jäänyt toimistolle. Auto paskana. Edellinen asiakas tarjoutui käyttämään siellä toimistolla hakemassa eväät emännälle. Kiitos tuhannesti! Sitten tultiin takaisin ja kaikki oli hyvin kun sai kylmiä kanapaloja, porkkanaa ja paprikaa massuun. Aaaah, miten se syöminen on niin mukavaa. (Tänä aikana kun nautin ihanasta eväshetkestä, työnsi 2 asiakastani ja korjaajamies mersua käyntiin.) Karua myöntää että tällä dieetillä kun on nälkä, niin sitä eväshetkeä ei voi pilata MIKÄÄN! :D Onkohan mulla vielä nää asiakkaat listoilla...?  :)
Sitten äet-Anne toikin jo Viljaa ja lähettiin ajamaan Suolahteen viemään pirssi korjaamolle, sieltä onneks kaikkine tavaroineen saatiin kyyti Jkl:ään. Suunnittelin seuraavat päivät sitten niin, että ajan ti-päivän fillarilla ja siihen saakka kun tarvii sain ihanalta ystävältäni Annikilta auton lainaan. Huh. Selvittiin. Ti-aamuna lähettiin sykkaloimaan päiväkodille ja POKS vaan kumi puhkes puoli kilsaa ennen päiväkodin pihaa :D Ei jaksanu kun nauraa! Muksu päiväkotiin, pyörä parkkiin ja soitto taas asiakkaalle, että "etsäviitsisitsä ottaa mut kyytiin tästä tien poskesta?" Tässä vaiheessa pidin evästauon Jyskän valintatalon katukiveyksellä :D

..lämpösiä kananmunia ja kalkkunaa, yamiii :)

Sitten tuli asiakas ja mentiin salille Topshapeen, jossa vietinkin koko päivän omia treenejä suorittaessa ja pari asiakasohjausta oli. Oli niin ihana päivä kyllä kelin puolesta! Tein treenin jälkeisen aeroobisen ulkona, nää on luksushetkiä. Eli nyt tulee välillä yhelle päivälle aamulenkki, salitreeni ja treenin jälkeinen aeroobinen.
Sitten oli reilu tunti aikaa ennen päiväkodin kevätjuhlan alkamista ja mentiin Annin kanssa satamaan ottaa arskaa.

Annikki <3

Pirkkalaisen ruokatauko. Ei nää eikä kuule muuta :D

 Nyt on pakko myöntää että on ollu ihan tajuton nälkä muutaman päivän kun ruokamäärät on hivenen vähentyny ja muutama päivä oltu aika niukilla hiilareilla. Se näkyy puntarissakin :) Ja tiiättekö, Heidi soitti eilen että sunnuntaina on TANKKAUSPÄIVÄ! Juhuu!! Ihanaa, se jääkin vissiin sitten ensimmäiseks ja viimeseks. Mutta ei haittaa. Näillä mennään ja PERIKS EI ANNETA!!

Mielenkiinnolla jään odottamaan, onko nää vastoinkäymiset tältä viikolta jo nähty. Mutta toisaalta...elämäähän tää vaan on, mulla olikin jo tosi pitkään semmonen tasanen vaihe. Ei saa valittaa, asiat on oikeesti kumminkin ihan pirun hyvin <3

Veneretkellä <3

Tässä harjoittelen voittotuuletusta, huomaa kisakengät :D :D

Meiän pappavainaa sano joskus että "ihan mihin vaan ryhdyt, niin tee se kunnolla loppuun." Olin tällön ehkä jotain 13 ja muistelen sitä neuvoa erittäin usein. Nyt se on luonnollisesti tässä kisaan valmistautumismatkalla palautunut erään jos toisenkin kerran mieleen.. Terkut vaan Vilho-papalle sinne taivaisiin...PERIKS EI ANNETA <3

-Sini

Nyt lähti!

En yleensä päivittäin tänne rustaile, mutta nyt on ihan pakko kun on tämmönen fiilis. Ja heti ton ekan lauseen jälkeen kun lähin hakee kahvia kävi näin:

Why...? WHY????!?!!!! :D

No ei haittaa mittään! Keittiön lattia kaipaskin jo pesua.

Niin siis heräsin tänä aamuna ilman kelloa (huolestuttavaa?) klo 5.00 ja puntarin kautta tietysti lenkille. Kuuntelin hyvää musaa ja mietiskelin kaikkee ja yht`äkkiä tuli semmonen jännä fiilis. Ehkä semmonen, jota oon vähän ootellukin. Kauheen varma olo kaikesta. Että oon tekemässä oikeita asioita, oikeeseen aikaan. En tiiä johtuuko se sitten siitä, kun eilen sain syyä taas vaihteeks himpun enemmän  hiilareita kun edellisenä kolmena päivänä, heh :D Ei kai. Olo oli ihan ku ois pienessä jurrissa tuolla pyöriny :D Mutta huomattavasti parempi :) Aloin miettimään oikeesti tavoitteitani ja valitettavasti olen sen tyylinen ihminen (hätäinen?), että jos en pärjää näissä kisoissa heti, niin en jaksa kyllä vuosi tolkulla ootellakaan. Bikini on onneks semmonen laji, että jos siihen ei ole oikeanlaista rakennetta, ei sitä voi treenaamallakaan saada. Näi on närreet. Heidi ainakin kovasti uskoo että mulla on. Kyllä itekin uskon. Oikeestaan ainut asia, mikä eniten mietyttää, on se että, pysysin vaan siellä lavalla pystyssä niillä JÄRKYTTÄVILLÄ kakstoista senttisillä :D Viikolla muuten harjottelin t-kävelyä lenkkareilla ja ai maailma kun meni pyörähykset sukkelaan! Joo ja äsken kun tuolla mehtäpolun päässä kävin taas kääntymässä niin tein sielläki poseerauksia ja t-kävelyä. Ja taisin yhessä vaiheessa tanssiakin kun tuli niin hyvä biisi. Ja fiilis :)) Klo 5.00 aamulla. Metässä. Kyllä vaan, se on meikku :D Auta armias mitä nuo naapurit aattelee jos on nähny! On ne varmaan joku aamu ainaki nähny kun oon niin yleinen näky lenkkikamppeineni näillä nurkilla. Like i care... Ja nää meiän rivarithan on melko metän keskellä, että kiinnittää varmasti huomioo epämääräsiin liikehtijöihin. Jos oisin parisuhteessa, ni varmaan viimestään tässä vaiheessa sais ämmä lähöt :D Miettikää nyt. Pyörii kun piripäinen keskellä mehtää klo 5 aamulla. No okei, nyt se alkaa kuulostaa omaankin korvaan hivenen vinksahtaneelta.
Mutta joo, tavoitteet on korkealla, virtaa on kun pienessä elukassa ja meininki katossa. Ei kait se muuta tarvii :) Vai onko mulla mania? Vaihdevuodet? Kuukautiset? :D Omat vitsit, ne on sitten ihan parhaita!

Tässä kuusi parasta huhtikuun fitness classicista omasta pituussarjastani. Minäki haluan! :)

Kohta Harjulle pomppimaan portaisiin, johon oon epätoivoisesti yrittäny saaha kamua mukaan huonolla menestyksellä. No ei siinä mittään oon itestää sitten timmi :D :D Buahhah!

Illalla Konneveelle ja huomenna lähetään äipän, pikkusiskon ja Viljamiinoksen kanssa Kuopioon shoppailemaan. Hirveen vastenmielistä :D Lupaan ostaa kaikkee turhaa ja tarpeetonta.
Eilen löysin säkillisen taas ihania kamppeita kirpparilta. Lökäpöksyjä kun minä en niistä niin välitä ja kaikkee muuta ihanata.

Eikö oo hienot? :)

Ällöttävän energistä, ihanaa ja piripäistä viikonloppua kaikille :D (kauheeta, se oli kyllä vitsi!)

P.S Oon kuullu, että näitä mun juttuja käy oikeesti joku lukemassa...*Tsihhih*

<3: Sini

Är niinku ruoka.

Mulle ei oo ikinä ollut ruoka ongelma. Jos on tehnyt mieli syödä jotain, niin oon syöny enkä pahemmin oo tarkkaillu mitään. Tämä tietysti ärsyttää monia, mutta kuulun siihen lokeroon, jotka ei liho vaikka eläis miten. Tai ehkä nyt kun kolmekymppiä lähenee, niin en uskaltas ees kokeilla. Inhoon läskiä. 

Tuolla facebookissa kertoilinkin jo kun kävin viime viikolla verikokeissa otattamassa tän dieetin takia kaikki rauta-arvot, hb:t sun  muut, että onko kaikki kohillaan. Tuttuja juttuja meikäläiselle nuo anemiat ym:t puutostilat :D Raskaana se vasta kamalaa olikin. Silloin olin vielä kotihoidossa töissä ja taju lähti kerran yhen mummon eteiseen! Se reppana muistelee sitä varmaan tänäkin päivänä jos elossa on.
Lapsenakin aina pyörtyä kuukahtelin, kun en vaan yksinkertaisesti muistanut syyä. Isosisko kiikutti aina millon mitäkin leipäpalasta johonkin kuusen juurelle. Voi elämän kevät mitä touhua. No anyway, se lääkäri soitti sitten ti:na ja sano että "sulla ei oo ikinä ollu näin hyvät nää arvot". JEEEE!! Nyt oon jonku 2-3 vuotta syöny säännöllisesti kasviksia, enkä vaan tyyliin kerran kuussa jotain kurkun palasta. Muutenkin on ruokailutottumukset tarkentunu ja säännöllistyny. Olokin on kyllä tosi virkee ja jaksaa reenata sun muuta hyvin. Mutta edelleenkään en ole koskaan maistanu kiiwiä (miten se kirjotetaan :D ), päärynää, vesimeloonia ehkä kerran vahingossa, banaania inhoon yli kaiken kun se haisee pahalle ja lätisee suussa (hyi että kun joku vetää vieressä sitä), mansikoissa on niitä kuuluisia karvoja ja näitähän riittää :D Kaverit muistaa kiusata aina näistä mun omituisuuksista. Heidi kun iski ekan ruokavalion kouraan, niin opettelin väkisin syömään ananasta ja tomaattia. Se on siis päänsisäinen vika. Ja paha :D
Tällä dieetillä uskon että selviän vaikka ruokamäärä on pieni ja koko ajan vaan pienenee. Ei mun oo tehny oikeestaan kertaakaan vielä mieli mitään oikeeta ruokaa tai määrällisesti näitä ruokia enemmän (paitsi Keurulaisen rieskaa oivariinilla, joka on aina porukoitten luona aamupala pöydässä!!!) , mutta sillon tällön sitä haaveilee mitä syö sitten kun on kisat ohi. Kuten: valkosuklaata 100 levyä, irtokarkkeja, arnoldsin tuplasuklaamuffinssi kuorrutuksella (tai oikeestaan 7kpl), hovijuustokakku, Kuukkasen Marin pekaanipähkinähässäkkäkakku, jäätelöö + kinuskikastiketta, fanipaloja. Lista ei taia loppua. Kiteytettynä voisi sanoa että pidän suklaasta :D

Ihmiset tietysti kyselevät ja ovat kiinnostuneita, miten dieetti ja tämä kisaprojekti etenee. Mutta on todella paljon eroja millainen fiilis niistä keskusteluista jää.. Esimerkiksi kun vastaan jo kisanneillle tyypeille esim. että "yllättävän hyvin on mennyt kaikki", niin vastaus on yleensä "kyllä sulla on kuule vielä näläkä ja v*tu*t*a, etkä jaksa lähtee lenkille jne. No jaa. Vai niin. NO SAISINKO SILTI NAUTTIA TÄSTÄ HETKESTÄ KUN EI OLE VIELÄ NOITA ONGELMIA?!?!?
Sama asia oli silloin kun odotti ensimmäistä lasta. Kokeneet konkariäidit kun sa kuulla että raskaanahan tässä ollaan, niin kommentti oli joskus "voi helevata että ei oo ikävä sitä sontarallia ja yöllisiä valvomisia". Hei kiitti :) Ei se muitten vika oo jos ei se oma koettu tilanne mennytkään ihan niinkun strömssössä (miten se kirjotetaan?). Itsellä onneksi meni raskaus suht` hyvin ja synnytys nyt ei niinkään kun leikattiin, mutta kotona oli sitäkin ihanempaa ja elin todellakin elämäni parasta aikaa <3 Ite ehkä hössötän liikaa jos joku läheinen tai tuttu ilmottaa olevansa raskaana että ihanaa ihanaa se on niin ihanaa ja imettäminen ja kaikki.. Toivottavasti ymmärsitte pointin, eikä kaikki varmasti mielipiteillään pahaa tarkota, mutta joskus asiat voisi ilmoittaa hivenen hienovaraisemminkin. Itsehän kärsin siitä, kun en osaa sanoo tarpeeks topakasti :) Oishan se tylsää jos oltaisiin kaikki samasta muotista valettu.
Mutta siinä vaiheessa joutu repeemään kun Heidin kanssa juteltiin yksi ilta kisabikineistä varmaan kolmisen varttia puhelimessa ja lopussa se sano ku olin taas kerrannu saman litanian "hyvin menee reenit ja ruoat ja lenkit ja kaikki", että "ei siinä mittään, laittelehan aamulla painoo ja kyllä se siitä vielä loppua kohden itkuks muuttuu"! :D Tarviin JUST tommosen hieman pimeen valmentajan, Heidi on niin paras <3 Ja mikä tärkeintä se sanoo asiat suoraan, hyvä ja pahat, mitä minun pitäis harjotella!

Vielä ruoasta.. Tuntuu jotenkin kauheen kaukaiselta nuo ajat kun ravas baarissa (tai ravaan joskus vieläkin, mutta selvinpäin) ja veteli pizzaa ym. menemään. Keho tuntuu jotenkin kauheen puhtaalta, vaikka suht`samankokoinen oonkin. Ihana kävellä aamusin peilin ohi, vilauttaa vähän mahaa ja todeta että "on se nätti". Anteeks, mutta näin on närreet :) Mieli on tosi tasapainossa ja se on tässä hommassa aika tärkeetä. No ei se aina nyt niin tasapainossa ole, mutta yleinen hyvinvointi on todella jees. Esim. eilen olin kaikkea muuta kun tasapainoinen bikinifitness-kisaaja :D Päivä meni hyvin. Ensimmäisen asiakkaan kanssa oli kuulatreenit satamassa auringonpaisteessa. Toinen asiakas oli raskaana oleva nainen, jolle tehtiin raskausajalle uusi ruokavalio ja kotitreenejä. En laittais pahakseni vaikka olis koko ajan joku raskaana oleva asiakas ohjattavana. Arvostan erittäin paljon naisia, jotka haluaa pitää itsensä kunnossa myös raskausaikana eikä vaihda osoitetta mäkkiin :D Respect.
Söin muuten töissä evääksi kanaa joka oli ollu neljä tuntia kuumassa autossa. Eikä tunnu missään tässä rotan elimistössä :D No eipähän tarvii mikroo näin kesällä.. Sitten meninkin Superfittiin tekemään selkätreenin ja vatsat ja vähän ehdin harjoitella myös t-kävelyä. Illalla mokailin aikataulujen kanssa ja tein itse itselleni kiireen. Tein kaikkee tarpeetonta vaikka olis pitäny tehä vielä töitä koneella vähän ym. Tämmösestä tulee niiiiiiiin ärsyttävä olo! Ei olis todellakaan pitäny rueta siinä mielentilassa ainakaan imuroimaan, koska se on kamalinta mitä tiiän :D Sillä aikaa Vilja söi iltapalaa ja oli varmasti vaistonnu että äiti on myrskyn merkki ja tulos oli tämä:

No ei siinä mittään, ei muuta kun rätti kouraan, lasku kymmeneen ja takas teutaroimaan imurin varteen :D

Äitin pieni enkeli <3

Päivän kruunasi vielä tietysti perinteiset sähläykset. Kaadoin paistinpannulta kanat sun muut sörsselit eväsrasioihin, niin puolet tietysti meni ohi rasiasta lattialle :D Ei haittaa mittään, enimmät roskat kun puhaltaa pois ni hyvin menee vielä. Sitten tottakai salin vessaan piti kaataa pitkin altaan reunoja vielä palautusjuomaakin. (Kohta saan porttarin sinne :D) Siivoon kyllä aina jälkeni!
Sitten illalla jotenkin ihmeellisesti kolautin Viljan pastillipurkin hyllyn reunaan ja nehän levis kun Jokisen evväät pitkin keittiöö ja olohuonetta. Mikäs niitä viittäsataa nappulaa siinä kiireessä noukkiessa :D
Tänään Viljan vasukeskustelu päiväkodilla, ihanan ystävän kanssa hengailua jota harvoin nykyään näkee, sekä illaksi salille rääkkäämään muita ja itseä :)
Hei! Ei YHTÄÄN eläintä tässä setissä ;)

-Sini

Levikset repee.

Vaikee arvata mikä biisi soinu nonstoppina salilla ja lenkeillä :D Ihmiset on tyhmiä kun tulee uus hyvä biisi, niin sitä tulee sitten joka tuutista ja kuunnellaan kokoa ajan. Sitten kohta sitä ei jaksa enää kuunnella. Tai itsehän ainakin teen niin.
Eilen aamuna meinas oikeesti levikset revetä, tai oikeestaan verkkarit..no okei kollarit, siitä syystä kun kävin taas lenkillä täällä Mäkäräniemessä ja aivan älytön kerrostalon kokonen mörssärihirvi möllötti pellonlaidassa. Alta aika yksikön lähti taas Sinin mielikuivtus laukkaamaan ja meinasin kääntyä ympäri kun kuvittelin, että se tulee ja tilsaa mut yhellä kavion pyöräytyksellä siihen tiehen. Vai sorkan? Sitten aattelin että nyt on sen verran hyvin tehdyt hauistreenit takana että kyllä minä nyt yhen mörssärihirven selätän jos tarve vaatii :D Aika kaukana se kyllä oli, mutta sain nopeesti otettua kuvan ennenkun se luikki metikköön.

Oikeen kun tihrustaa niin saattaa nähä hirven :D

Vähän matkan päästä tuosta oli myös kaksi joutsenta aamupalalla pellolla. Vai syökö ne aamupalaa? Minkä takia tästä on tullu eläinblogi? En käsitä. En oo koskaan ollu ees mitenkään kiinnostunut elukoista, paitsi hevosista sillon pienempänä. Biologian numeroistakin se hyvin paisto ettei kauheesti kinnostanu. Oonko tullu sitten vanhaks? No olen..Mutta jotenki se on hirmu kiva tuolla lenkillä kuvailla kaikkia muitakin liikkuvia ja ihmisiä ei kehtaa, eikä niitä kyllä täällä M-Niemessä näykään.

Vielä yks eläinjuttu Jkl:n aamulenkiltä. Rupes naurattamaan vähäsen kun kuvasin läheltä tommosen etanan:

Ja sitten sen kaverin, jolla oli vähän huobompi tuuri. Kamalaa, sen äiti ootti sitä varmaan kotiin :/

Kyllä mä vielä tän kesän aikana sen karhun saan kuvaan. Nii varmaan. Eräs asiakas puhu muuten yks päivä että jos tulee karhu vastaan, ni täytyy iskee nyrkki sen suuhun että se tukehtuu. Sitä minä aion kokeilla sitten. Vois olla että pääsis otsikoihin vähän toisella tavalla kun sankarina :D Laittakaa sitten arkkuun ne kisabikinit ja kansi auki että mun laihtunut maha näkyy :D Morjes mitä juttua..

La:na oli poseeraustreenit Jkl:ssä Dancestylen tiloissa. Oli muutamia uusia kasvoja, huipputyyppejä. Konneveeltäkin yks uusi bodyfitness- kisaaja, hiphei =) Olipa aika jämäkkä olo 2h hengailla 12cm:n korkkareissa. Mun lättäräpylöitä ei ole luotu korkokenkiin, ainakaan kovin pitkäks aikaa. Ne näyttää oikeesti samalta kun Aku Ankan räpylät. Ai lav tennarit <3


Saatiin hyvin viilailtua asentoja ja etenkin tuohon etuasentoon Heidi keksi yhen loistavan vinkin ja se toimi hyvin. Liittyen lantion asentoon. Mutta toiselle puolelle kun yrittää niin jostain alaselän/lonkan uumenista alkaa kramppaamaan :D Siistiä.Äiti teki eilen hermoratahierontahoidon mulle, saa nähä auttoko se. Olo oli ainakin sen jälkeen kun olis kauheessa kännissä ollu ja nukuin yöllä kun tukki.

Kävin posetreenien jälkeen kemässä takareisitreenin Superfitissä ja ihmettelin kun paria liikettä ei pystyny tekee loppuun kun alko vetämään varpaasta suonta niin kauheesti. No sehän tietysti johtu niistä korkkareista sitten kun oikeen funtsi että mikäs nyt maksaa tässä :D

Paino sahailee välillä ylös ja välillä alas, mutta onneks enemmän alas. Vaikka oon Heidin ohjeitten mukaan yrittänyt olla stressaamatta painosta ja aivot narikassa painaa menemään, niin kyllä ne levikset meinaa oikeesti välillä tässäkin asiassa revetä kun kattoo niitä puntarinlukemia aamuisin silimät ristissä. Mutta onneks on keinot monet ja valmentaja sanoo vähän väliä että hyvin ehtii kuntoon ja ei ole hätää. Pakkohan se on siihen luottaa :) Nyt alkaa olla aamuaeroobisiakin siihen malliin että on adidaksen pohjat ruvella, mutta ei haittaa, tykkään niistä. Ja sen jälkeen puuro! Nam, voiko paremmin aamua aloittaa <3

Kaatuneet palautusjuomat parkkiksella.

Jossain vaiheessa ajattelin, että onko mulla joku vika kun mulla ei pysy tavarat käsissä. Joka päivä lentelee jotakin. Yleensä astiat tai palautusjuomat :D Nyt ne levis parkkipaikalle. Joskus näppikselle, tai salin lattialle. Jotenki ruumis ja ajatus ei toimi yhtä nopeesti. Ehkä häslään liikaa.. Minä?? No way..

 Maha alkaa näyttää omaan silmään jo hyvältä. Tästä muuten 5-7kg pois, niin pitäis olla Pirkkalaisen-Pirkon kisakunto aika lähellä :) Vitsi noi housut on ihanat! Viime kesäinen löytö kirppikseltä. Pari kokoa liian suuret, mutta hakaneulalla kiinni niin avot :D
Tämmöset jorinat tällä kertaa, olkaa ihmisiks ja elkää syökö sipsejä :P

<3:Sini

Ylikunnosta..

Kävin joskus parinkympin kieppeillä kuntokeskus Elixiassa Jkl:ssä treenailemassa. 4-5 vuotta sekopäisesti ilman mitään tolkkua ravasin jumpissa, salilla, lenkillä, ratsastamassa, rullaluistelemassa jne.jne. Se oli kyllä kaameeta :D En tiennyt mistään mitään, urheilin vaan ihan sokkona ja mitä enemmän maistu veri suussa sen parempi. Oikeestaan tuolla pt-koulussa tajusin vasta kunnolla, että eihän se homma noin mene. Ja siihen yhdistettynä vielä pari leipäpalaa päivässä ja vesilasi ni kyllä tuloo hyvä kroppa. No..ei tullut. Ei tullut kun järkyttävät rytmihäiriöt ja riutunut olemus.
Tänä päivänä huomaan työssäni, että tämä on hyvin tyypillinen naisasiakas. Alkuhaastattelussa kun esitän kysymyksen "Montako lepopäivää pidät?", vastaus on yleensä "en yhtään.". Niin. Itse olin siinä tilanteessa että tavoittelin tiettyä kroppamallia itselleni, mutta kehitystä ei koskaan tapahtunut. Halusin lihaksikkaat reidet ja tarakan, tuloksetta. Jalat oli kun riisitikut ja takapuoli sitäkin hirveempi lankku :D
Onneksi tajusin sitten rueta syömään oikein ja jäsentelemään viikkorytmini järkevämmäksi treenien osalta. Nyt on tullut tulosta. Ensimmäinen puraisu kunnon jalkatreeniin tapahtuin pt-koulun aikaan, kun pyysin erästä kurssikaveriani tekemään minulle saliohjelmat ja ruokavalion. Olen sellainen tyyppi että erittäin mielelläni teen toisille kaikki tarvittavat setit, mutta itselle täytyy olla jonkun toisen tekemät :D Niin siis tämän jalkatreenin jälkeen heräsi kiinnostukseni treenata hieman eri tyylillä kuin ennen. Ennen salilla tahkoin hirveellä kyyillä kaikki vehkeet läpi ilman taukoja ja sitten hyvällä tuurilla vielä joku jumppa päälle. Nykyään panostan täysillä, rauhallisesti salitreeneihin ja jumpat kierrän kaukaa :D Ei sillä että niissä mitään vikaa olisi, kyllästyin vaan niihin aika tavalla. Tämän ohjelman kun tein toisen "rääkättävänä" läpi ja möngersin trrenin jälkeen Superfitin portaita pukkariin, ajattelin että ei mikään voi olla näin siisitä! Kiitokset vaan H.Jussilalle, tästä heräsi kiinnostukseni tämänhetkiseen lajiini. Tietysti Heidin kanssa on myös ollut sellaisia treenejä että oksat pois ja vähän latvastaki :D Mutta tuo neitsytmatka kovaan jalkarääkkiin on pureutunut ikuisesti mielensyöveriin :D
Eli jos haluat tulosta 1.Hiljennä tahtia. 2. Ruokavalio kuntoon. 3. Treenaa niin pirusti :) Onhan niitä muitakin tärkeitä asioita mitä täytyy ottaa huomioon, mutta nämä oli itselläni avainasiat.

No sitten..Ollaan oltu taas sunnuntaista asti Viljan kanssa täällä Konnevedellä. Äitienpäivä oli ihana :) Otiin tätini luona kahvittelemassa, jossa serkkutyttöjen kanssa kasattiin tramppis. Voin kertoo että siinä kävi äläkkä :D

Vähän erilaiset työmatka näkymät kun Mäkärästä ajaa töihin :D

Tänä aamuna kävin taas aamulenkillä niinkun monena muunakin aamuna ja tällä kertaa pelotti ihan tosissaan. Kierrän aina saman lenkin melkein aina täällä Konnevedellä ja joskus saa karhujen lisäks pelätä lintujakin. Nyt joku nauraa siellä, mutta oikeesti pelotti kun menin semmosen peltoaukeen ohi, niin semmonen hullu lintu alko hyökkimään mua päin ja se piti ihan järkyttävää meteliä. Laitoin hupun päähän ja musiikkia isommalle, mutta ei auttanu. Se kirku korvaan ja hyökki ja osotteli. Hullu! Kun tulin kotiin, äippä sano että se oli palokärki ja sillä oli mulle joku viesti! Kaikki ketkä tuntee meiän äipän tietää että tämä on hyvin normaalia :D Ei muutakun voimaeläin kirjasta tulkkaamaan mitä se tarkottaa. No meni vähän yli hilseen se teksti ja en saanu ihan kiinni tästä sanomasta.. Tai sitten se vaan suojeli poikasiaan tai jottain :D
 Kaikista pelottavimpia eläimiä on muuten 1.Hiiret/lepakot 2. Karhut/irtokoirat 3. Linnut 4. Sammakot ja muut tommoset limaisuudet. En pelkää niinkään isoja eläimiä, mutta tommoset pienet öttiäiset ja elukat jotka säksähtelee mihin sattuu, eikä tiiä yhtään mihin ne seuraavaks kimpoo. Niinkun kävelykadun pulut. Hui saakeli!

Eilen kävin nopsaa pyörähtäsmässä isosiskon luona ennen pesistreenejä pitkästä aikaa ja heti kuulu seuraavat sanat:"Herranjumala kun oot pikkunen! Oot kyllä timmissä kunnossa!" Heh, Satu tienas hyvän joululahjan näillä sanoilla :D En mä kyllä nyt vielä niin "pikkunen" oo, mutta se kuulosti kivalle :)

Ja sitten tuli vielä pesiksessä Heinosen keihäskäden viskaama pallo leukaan ja keskisormikin turpos kauheeks palloks, en kyllä ees huomannu missä vaiheessa se tapahtu. Sitä kyllä muuttuu ihan elukaks kaikissa tommosissa kilpailu- tai treenitilanteissa. Järkevät ihmiset eivät lähe minun kanssa keilaamaan tai pelaamaan sulkapalloo :D Serkkukin sano kun kasattiin sitä trampoliinia, että "ei tässä asiassa tarvii kilpailla". No tarvii. Elämä on paljon mielekkäämpää, kun asettaa tommosia pikku haasteita :)

Nyt lähen Viljan kanssa mättämään tonnne pellolle vielä puita ennenkun lähetään ajelemaan takas kaupunkiin. Katotaan montako klapia ehin saaha mätettyä kolmessa tunnissa ja sitten koitetaan pistää seuraavalla kerralla paremmaks. Njäh!! ;)

Ihanaista viikkoa <3

-Sini

Bikinifitness

Jospa kirjottasin kerrankin ihan itse aiheesta :) Kaikilla ei ole ihan selkeää käsitystä ehkä mitä bikinifitness-kisassa haetaan. Millaista vartalonmallia. Meidän Suomen ihana Anna Virmajoki lienee hyvä esimerkki siitä, millaisella kropalla pärjää. Hän on menestynyt kansainvälisestikin erittäin hyvin.
Mutta tässä vielä IFBB:n sivuilta viralliset säännöt: "Kilpailu on tarkoitettu itseään kunnossa pitäville naisille, joilla on terveelliset elämäntavat. Kilpailijoilla ei saa olla lihaserottuvuutta, mutta kehon pitää olla urheilullisen ja terveen näköinen. Ylä- ja alakehon pitää olla oikeassa suhteessa toisiinsa nähden ja arvostelussa otetaan huomioon myös kasvot ja hiukset."
Laji ei ole ollut montaa vuotta vielä Suomessa, mutta suosio on kasvanut räjähdysmäisesti. Alkuunhan oli vain pituusluokkiakin vain yksi, nyt on neljä. Itse kisaan tuossa pitkässä sarjassa +168cm.

Anna Virmajoki

Itse tykkään kovasti Nathalia Melosta ja hän ehkä onkin eräänlainen esikuvani. Tosi kauniit kasvot ja lihasta saa olla vaikkei liikaa. Mahtava esiintyminen myös, niinkuin Annallakin. Huomaa kyllä ketkä kilpailijat on treenanneet pidempään kuin puoli vuotta, kun dieetin jälkeen jää muutakin kuin luut ja nahka. Ja tissit :D On niin monenmoista kisaajaa nykyään.

Nathalia Melo

 Eli siis arvostelussa huomioidaan myös hiukset ja kasvot. Myöskin esiintyminen on tosi suuri osa arvostelua, kuten myös kisalookki. Siitä muuten sen verran, että Heidi visioi tuota minun kisalookkia ja voin kertoa etten olis ite osannu ajatellakaan tiettyjä juttuja. Tulee varmasti ihan sairaan hieno =) Ei malttais odottaa!

Mulla on tällä hetkellä semmoinen kroppa, johon olen itse melko tyytyväinen. Paitsi että reidet sais olla muhkeemmat, sivusiivet (jenkkakahvat) lähtee kokonaan pois ja takapuoli sais olla semmonen kun Melon Nathalialla :D Mutta hiljaa hyvä tulee!
Monet arvostelevat tuota kisakuntoa (ne jotka eivät asiasta yleensä tiedä ja ovat itse huonossa kunnossa), että "ompas hirveen näkönen" ja "näyttää anorektikolta" jne.. Mutta täytyy muistaa että se on vaan se kisahetken kunto ja normaaleilta ihmisiltä kilpailijatkin näyttävät arjessa. Puhumattakaan kun lyyään järkyttävät kisavärit vielä pintaan niin johan riittää kommenttia :D Täytyy tosin tiedostaa että tällaiseen arvostelukisaan kun  mukaan lähtee, niin kritiikiltä tuskin voi välttyä. Toiset tykkää äidistä toiset tyttärestä, vai miten se meni..

Eilen oli ihan mahtava jalkatreeni! Edellisenä sunnuntaina tein puoliväkisin takareisitreenin. Väsytti ja pumppu hakkas ja hyvä että jaksoin tehä kaikki sarjat loppuun. Josksu ei vaan lähe yhtä hyvin. Mutta eilen oli taas ihan satanen lasissa ja nyt onkin etureidet ja parsaus sen tuntuset :) Tein pitkästä aikaa Heidin mulle tekemän ekan jalkatreenin ja se on niiiin kova! Ainahan jalkareenit on kovia, mutta se on jotenki ihan spesiaali rankka ja ihan ehottomasti mun suosikki. Kaverin kyllä tarvii siihenkin mielellään avuks pariin kohtaan. Kuten hackiin. En yleensä hikoo kauheesti, pari tippaa saattaa sillontällön tipahtaa kun oikein vääntää, mutta tuota reeniä vääntäessä olin taas kun uitettu koira. Ja se fiilis perille menneen treenin jälkeen..aijai, yhtä hymyä loppu päivä =)

Tänään aamulenkillä oli sumuista ja vähän tihkutti vettä. Ja arvatkaa mitä.....MUA ÄLLÖTTÄÄ NE KASTEMADOT!!!! Niitä oli varmaan kuulkaas kakstoistatuhatta tossa meiän pihapiirissä. Mikä niitä vaivaa? Ne palloilee keskellä teitä: "minä makkaan nyt tässä." "Oho auto ajo yli". Vähän niinku hirvet, mutta hieman eri kokoluokkaa :D Ajatteleeko ne mitään? Onko niillä aivoja?

Tää kuvakin lataantu tähän kauheen hitaasti :D

Tulipa mieleen "hauska" tarina yhdeltä kesältä, kun olin silloisen heilani kanssa Konnevedellä mato-ongella. Ai kamala kun naurattaa :D Itsehän vinguin sinne ongelle ja sitten kun sinne pääsin niin en suostunu laittaa sitä kiemurtelevaa ällö-matoa koukkuun ja sitten se toinen pakotti ja sitten se mato kiemurteli tuskiaan mun hyppysissä kun yritin lävistää sitä ongenkoukulla. Niimpä aloin kirkumaan illalla siellä tyynellä järvellä lähellä kesämökkejä ja sitten tämä nimeltä mainitsematon henkilö komenti että ei järvellä kiljuta tolleen! Että noin huuetaan jos raiskataan tai tapetaan :D :D No minähän siitä vähän möksähin ja join sen viinipullon lopun veneenpohjalta.. Romanttinen kalareissu, rakkaita terveisiä vaan A:lle jos luet tätä! Ai maalima ko tuo on hauska muisto :D

Tulipas pitkät jorinat madosta :D Oottakaahan kun pääsen hiiriin......

 

Sinin joka-aamunen lenkkipolku :)

Alla vielä kuva tilanteesta: Käytiin erään asiakkaani kanssa Ylistönmäellä inbody-mittauksessa ennen salitreeniä keskiviikkona ja sieltä kun lähettiin niin kello oli sen verran pykälässä, että oli Sini ruoka-aika. No ei muutakun asiakas mesen puikkoihin ja Sini syömään apparin paikalle maittavaa kylmää kana-pasta ateriaa. Ei mulla enää muuta. Heippa :)

Reipasta viikonloppua =) Minä saan serkku-Heidin kylään <3

-Sini

Menneisyyden vangit.

Varoitus: Tämä kirjoitus sisältää syvällistä tekstiä.

Olen lukemassa Paulo Coelhon kirjaa `Valkyriat`. Jotkut Coelhon ajatuksista ja mietelmistä todella pysäyttää miettimään, kuten tässä kirjassa eräs kohta. Piti laittaa oikein kirja sivuun ja alkaa mietiskelemään. Se kohta meni näin: "Hän muisti, kuinka eräs eläintenkesyttäjä oli kertonut hänelle kerran, miten sai pidetyksi elefantit aloillaan. Eläimet sidottiin heti pieninä kettingillä paaluun. Ne yrittivät päästä toistuvasti irti mutteivät onnistuneet, koska paalu oli niitä vahvempi.
Viimein ne tottuivat kahleisiin. Ja kun ne olivat kasvaneet suuriksi ja vahvoiksi, kesyttäjän ei tarvinnut kuin panna kettinki niiden jalkaan ja sitoa se vaikka pieneen risuun, niin ne eivät yrittäneet paeta. Niistä oli tullut menneisyyden vankeja."
Niin.. Varmaan jokainen lukija miettii nyt, onko itsellä joku tämmöinen vastaava kahle. Itselläni on ollut hyvinkin monessa eri elämänvaiheessa, mutta en ala niitä nyt tässä ruotimaan sen tarkemmin. Mutta yksi esimerkki on eräs luonteenpiirteeni, joka on kiltteys. Minun on aina ollut hyvin vaikea sanoa ei. Ystäville, työelämässä, parisuhteessa jne. Jotkut "fiksummathan" tätä surutta käyttävät hyväksi. Nyt kun kolmekymppiä kolkuttelee ovella ainakin tiedostan tämän asian, ellen sitä ole kokonaan vielä saanut muutettua. Parikymppisenä olin täysin vietävissä. Ja jos miettii tätä kisahommaa, niin nyt olen oikeastaan vasta henkisesti valmis tähän. Ennen olisin miettinyt että mitä muut ajattelee. Etenkin perhe ja sukulaiset. "Siellä pyöriä nyt pienissä bikineissä pitkin lavoja kaikkien nähtävillä!" Nyt ajattelen, että mikäs siellä pyöriessä jos on pirun hyvä kroppa :D :D
Pointtini siis tässä on se, että paljon kuuntelen työssäni ihmisiä, ongelmia ja eri elämäntilanteita (ja tietysti muutenkin näihin törmää) ja hyvin moni elää...tai oikeastaan suorittaa elämäänsä vaikkei oikeasti ole edes onnellinen. Se on tietysti jokaisen oma valinta, mutta joskus se tuntuu surulliselta, koska monet eivät loppujen lopuksi kuitenkaan arvosta itseään tarpeeksi, jotta asialle olisi tarpeeksi rohkeutta tehdä jotain. Mitä muut ajattelevat? Tämä voi tarkoittaa siis työtä, parisuhdetta, ystävyys- tai perhesuhteita, mitä vaan. Tällä hetkellä voin sanoa rehellisesti, että olen onnellinen. Ja se johtuu täysin siitä, että mieli voi hyvin. Vaikkei olekaan sitä punaista tupaa ja peruna maata ja se unelmien prinssikin taitaa olla jossain eksyksissä ja pahasti :D

Tässä muutama kuva maanantain onnelliselta aamulenkiltä Mäkäräniemen maisemista klo 6.00.

Ja pesiskausi tuli myös korkattua Konnevedellä maanantai-iltana, siinä taas yksi outo laji jota odotan koko pitkän talven ja sitten kun sinne mailan varteen pääsee niin ei meinaa hermo kestää, jos ei osu palloon. Sulakkeet palaa päästä aivan täysin ja lukkari saa kuulla kauniita sanoja, heh :D Se on Sini vaan. Jos en pärjää tässä bikinifitneksessä, niin voin kertoa että teen niistä hiton bikineistä pientä silppua ja heitän korkkarit Konnevetteen! Mutta siitähän lähetään että pärjään :)

Eläkää ihmiset unelmianne.
Näihin ajatuksiin ja tunnelmiin.. Happirikasta viikkoa :)

<3 Sini